Blogin uusi osoite löytyy täältä: lily.fi/blogit/elina-o/
XXX
E
3 vuotta & 100 ideaa
Julkaistessani edellisen postaukseni ilmoitti WordPress juhlallisesti että se on 100. kirjoittamani artikkeli.
Aloitin kirjoittamisen tammikuussa 2016 kun elämä oli taas järissyt kovalla kädellä, ja jälkikäteen ajateltuna se on ollut pelastukseni. Olen ollut aikaisemmassa elämässäni huono puhumaan tunteistani ja jos en olisi löytänyt tätä terapiamuotoa kirjoittaa ajatukset puhtaaksi, olisin aika varmasti ainakin vähän huonommassa jamassa tänä päivänä, asiat patoutuneena ruuhkaksi asti sisälläni.
Välillä kauhistuttaa kuinka avoimesti asioitani jaan, mutta onnekseni olen saanut pelkkää hyvää palautetta, vertaistukea ja kiitoksia, eikä kukaan ole heittänyt heikkouksiani päälleni satuttamistarkoituksessa. Tuo suurempi blogiskene on välillä aika hurja, tai lähinnä ihmisten käytös kommenttikentissä ja instagram-kuvien alla. En tosiaankaan ole niin kovis että pärjäisin sen kanssa. Enkä muuten edes halua joutua pärjäämään, mielelläni pidän pahan maailman ja ilkeät ihmiset oman onnellisen maailmani ulkopuolella.
Itseäni suojellaksi olen myös halunnut pitää blogini pienenä, enkä ainakaan vielä ole liittynyt suuremman portaalin alle tavoittamaan suurempia lukijamääriä. Mietin asiaa usein, mutta ainakin vielä tämä tyyli ja tahti palvelee omia tarpeitani parhaiten. Voin jakaa syvemmät oivallukseni sekä myös kevyemmät vinkkini ystävällisessä ja kannustavassa ympäristössä, ja tuntuu että ne menevät juuri oikeisiin osoitteisiin.
Kirjoitan sillon kun on asiaa, nautin siitä että saan leikkiä kuvien kanssa ja kokeilla toimivia kuvausideoita (joskus ei kyllä hyvät ideat päässä toimi ollenkaan yhtä hyvin kamerassa), järjestellä sanamuotoja ja etsiä synonyymejä. Olen aina ollut tarkka kielen kanssa ja oikeinkirjoitus on itselleni tärkeää. Tiedän kyllä omat vajavaisuuteni. Kuvani toistavat välillä itseään ideoiden ja kaluston puutteessa, enkä koskaan pysty kilpailemaan ammattibloggareiden kuvauskaluston ja omien kuvaajien kanssa (vaikka minulla sattuukin nykyään onneksi asumaan yksi lahjakas kuvaaja saman katon alla). Lahjakkaampia kirjoittajiakin löytyy vaikka millä mitalla, välillä hutaisen tekstini kiireessä liikaa miettimättä kun haluan vaan asiani mahdollisimman nopeasti ulos. Teen tätä kehittyäkseni, koskaan ei voi olla liian hyvä enkä koe olevani vielä lähelläkään tosi hyvää.
Mutta kolme vuotta ja sata ideaa, näistä luvuista olen aika ylpeä. Luulen että olen toteuttanut kaikki ideat jotka mieleen juolahtaa, en juurikaan sensuroi. Kaikkein itselleni herkimmät aiheet jätän pois ja yleensä kirjoitan esteistä vasta kun niistä on selvitty.
Tähän loppuun tuntuu sopivalta linkata viisi luetuimpaa postaustani, en ole ihan varma korreloituvatko ne suosituimpien kanssa, itse katson että suosituimpia ovat ne jotka keräävät linkatessani Facebookiin eniten likejä ja kommentteja. Kosmetiikka-aiheet keräävät yleensä paljon kiitoksia ja kysymyksiä, mutta ajatuskirjoitukset ovat ehdottomasti pidetyimpiä. Luetuin on muuten vieläkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni, ja tuon introverttijutun oli joku linkannut jonnekin introverttien keskustelupastalle (alkoi yhtäkkiä blogin trafiikki nousemaan 🙂 ).Vanhoja postauksia en lue koskaan jälkikäteen, olen niin itsekriittinen että poistaisin varmaan kaikki jos niitä lukisin uudestaan, nytkin katsoin vaan statistiikasta numerot enkä edes avannut näitä.
Top 5
Havaintoja introvertin maailmasta
Tätä tunnetta en halua unohtaa
Ihanaa kun just sä luet tätä blogia, kiitos! Mä olen saanut niin paljon. Hyviä keskusteluja, uusia ystäviä ja alkanut uskoa omiin kykyihin vaikka aloitin ihan nollasta.
Oikein aurinkoista loppuviikkoa, kiva kun olet täällä!
XXX
Fake it
Vaikka kevät on tehnyt pieniä cameo-esiintymisiä, niin talvea tässä ainakin kalenterin mukaan elellään. Peilistä katsoo lumenvalkoinen iho, eikä rusketusrajoja erota edes suurennuslasin kanssa.
Kaiholla olen katsellut vuoden takaisia reissukuvia, Instagram kun on ottanut ystävällisesti tehtäväkseen niistä muistutella, ja kuinka ihanalta se päivettynyt hehkuva iho näyttää! Naama ei tarvinnut extrahehkua, hikihän toimii myös loistavana highlighterina.
Hätä ei onneksi ole ihan tämän näköinen, olen löytänyt muutaman uuden luottotuotteen meikkipussiini feikkaamaan talven kalpeimpiin päiviin vähän boostia.
Ostin Lancômen Teint Miracle -meikkivoiteen huvikseni alesta testiin, olen karttanut meikkivoitteita pitkään koska ne ovat tuntuneet tunkkaisilta ja liian mattaisilta CC-voiteisiin tottuneelle. En vieläkään kokonaan luovu It Cosmeticsin CC-voiteesta, mutta sen sävy sopii ehkä paremmin kuitenkin vähän päivettyneelle iholle (ja 50 SPF on tuntuvaa plussaa). Teint Miracle on kuitenkin ihastuttava poikkeus raskaiden meikkivoiteiden maailmassa. Se on kevyt, mutta tuo kerrostettaessa mukavasti myös peittoa, ja tuo myös kivaa hehkua ja valoa kasvoille. Ihana tuote joka on tehnyt aamuistani hieman valoisimpia.
Voin kertoa tähän väliin hauskan faktan itsestäni, jos on uusi tuote odottamassa korkkaamista herään aamulla paljon nopeammin koska uusia (hyviä) juttuja on ihana päästä testaamaan.
Toinen mahtilöytöni on It Cosmeticsin Hello Light Crème Stick. Puikko on superkätevä, tuo hehkun juuri siihen kohtaan mihin sen haluaa, ja koostumus tuntuu jotenkin hoitavalta. Nyt googlatessani tuotteen saadakseni nimihirviön oikein, huomasin että se on myös anti aging -tuote ja sisältää lukuisia hyviä ainesosia, mm. hyaluronihappoa (paras), vihreää teetä, aloeta ja silk skin (?) vitamiineja. En ole asiantuntija, mutta puikko tuntuu todella hyvältä ja lunastaa kaikki lupaukset.
Kolmas uusi suosikkini tuli ihan ensin vastaan lähi-Citymarketissani, ja kun ensin kiersin sen kaukaa epäluuloisena, tuli se samalla viikolla esittelyyn moneen blogiin. Olin ensin ihan varma, että tuote joka on noin räiskyvässä pakkauksessa, ja josta myös lehahtaa makea tuoksu, ei vaan voi olla hyvä.
Luettuani siitä enemmän, kun ensin olin käynyt kauppareissuillani purkkeja hypistelemässä, päätin antaa mahdollisuuden. Avainsanat jotka saivat kiinnostukseni heräämään olivat parabeenittomuus ja allergiaystävällisyys, tuote sisältää rasvahappoja sekä Murumuru-palmun, Cupuacu-puun ja Tucuma-palmun voita.
Aurinkopuuteri tuntuu kosteuttavalta ja tuo myöskin edellisten tuotteiden lisäksi heleyttä kasvoille. Itse valitsin sävykseni vaaleimman joka osoittautui nappivalinnaksi. Tuoksu kaupan hyllyllä oli huumaava, ja en itse ole ollenkaan voimakkaiden tuoksujen ystävä kun kyseessä on kasvoihin laitettava kosmetiikka, mutta kovin tuoksu tuntui jäävän sinne hyllyyn. Toki sen purkin avatessa nenässä tuntee, mutta en en enää sen jälkeen kun olen sutinut sitä kasvoilleni. Toki ei käytettävä määräkään ole mikään päätä huimaava, aurinkopuuteria ei tosiaan ole tarkoitettu laitettavaksi kun pikku sipaisut.
Elämä keskellä kalpeinta talvea on huomattavasti helpompaa näiden pikku hackien kanssa, toivottavasti näistä oli taas hyötyä jollekin!
Olen saanut niin ihanaa palautetta vinkeistäni, ja en tosiaan suosittele mitään muuta kun oikeasti toimivia tuotteita. On superihana kuulla että olette olleet tyytyväisiä. Toiveita saa myös esittää, saan usein kysymyksiä yksityisesti toimivista jutuista, ja niitähän riittää.
Lokoisaa sunnuntai-iltaa!
XXXXXX
Game changers
En tiedä olenko ehkä saattanut sanoa tämän joskus aikaisemminkin, mutta ihoni ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa kun se nyt on. Pientä hyperpigmenaatiota lukuunottamatta (sen hoitamisesta voin kertoa myöhemmin lisää) en voisi olla tyytyväisempi, varsinkin kun en todellakaan ole enää mikään parikymppinen tsirbula.
Yllätyin itsekin mikä teho jollakin tietyllä tuotteella voi olla, ja jaan tänään sinulle ne kolme extrahyvää juttua joiden vaikutuksesta ainakin oma ihoni on kokenut suuria muutoksia.
Ihan mieletön viimeisin löytöni on Son & Parkin Beauty Water. Tuote on koreakosmetiikassa kulttimaineessa, mutta vasta kun suurin girl crushini Petra Korpi tätä omassa instastoryssaan suositteli, kävin klikkailemassa sen ostoskoriini. Oma ihoni on ollut pitkään muuten näpytön, mutta leukaperiiin ilmestyneen näppylät vaivasivat tasaisin väliaijoin, tai oikeastaan ihan kokoajan. Kun korkkasin Beauty Waterini hävisivät ne hyvin nopeasti, eivätkä ole palanneet. Iho on kun vauvan pylly!
Tuote on kuoriva, mutta ei ollenkaan yhtä tuju kun yleensä kuorivat kasvovedet ovat. Jotain taika-ainetta tähän pulloon on pakattu, ja plussana se on ihan supernätti!
Toinen tuote josta en kokeilun aloittaessani odottanut oikeastaan yhtään mitään, itseasiassa se odotti kaapissa korkkaamista aika pitkään koska olin lukenut retinolin haittavaikutuksista niin paljon, on The Ordinaryn Retinol solution. Retinolin sanotaan olevan kosmetiikan tehokkain raaka-aine ikääntymistä vastaan, mutta sen aloitusta suositellaan varovasti koska se voi herkkäihoisilla aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä. Retinolin käyttämisen aikana iho pitää myös suojata auringolta hyvin.
Päätin vuoden pimeimpään aikaan uskaltautua korkkaamaan putelin, ja oma ihoni ei alun ihan pientä kuivumista lukuunottamatta reagoinut juuri yhtään. Uskollisesti laitoin sitä muun ihonhoitorutiinin yhteydessä kasvoille aamuin illoin, ja nyt kun purkin pohja häämöttää huomasin yllättävän suuren muutoksen kun tiirailin ihoani vähän lähempää. Siellä missä iho on ohuin ja juonteet piinallisimmat oli tapahtunut todella suurta tasaantumista. Ja parasta tässä tuotteessa on se, että se on puoli-ilmainen! Purkki maksaa 5,30€ The Ordinaryn verkkokaupassa.
Luulen että seuraavaksi kuuriksi otan vahvemman tuotteen The Ordinaryn valikoimista (kannattaa huomioida että retinolin käytto pitää aloittaa miedoista ja siirtyä sitten vahvempiin 🙂 ), ja käytän sitä paikallisesti ja vain iltaisin minimoidakseni mahdolliset kevätauringomn haittavaikutukset.
Kolmas suosikki on vanha kunnon Whamisan Deep Rich Toner. Olen kirjoittanut tästä ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, ja tämä on tuote jota ilman en enää osaisi elää. Jokainen ystäväni joka tätä käyttää vannoo sen nimeen. Samanlaista kosteutusta ihoon ei saa mistään.
Ainoat huonot puolet tässä tonerissa on epäkäytännöllinen paksu ja raskas lasipullo jota ei haluaisin raahata matkoille mukaan, ja hinta. Onnekseni tarjoushaukkana tätä löytyy usein aleista, koska itselläni käyttö on niin kovaa että hinta ei ihan kohtaa mieltymyksiäni. Mutta silti maksaisin mielelläni mitä vaan koska tuote on niin ainutlaatuisen hyvä.
Beauty Wateria ja Whamisan toneria ilman en enää koskaan aio elää, ja retinol jää elämääni kuuriluontoisesti. Se on vain oikeista tuotteista kiinni, mutta vielä on toivoa aikaa vastaan taistelemisen kanssa. 🙂
Oikein ihanaa viikonloppua sulle joka tämä luit, ja onpa ihanaa että vihdoin oli tarpeeksi aikaa saada blogipostaus pystyyn!
XXX
Ei turhia lupauksia
Vielä eilen vuoden vaihtumisen juhlinnasta hieman nuupahtaneena päätin että tämä vuosi saa alkaa ilman yhtään lupausta. Ajattelin jatkaa samaa rataa kun viime vuonna, kultaisena sääntönä se että kaikki on sallittua kohtuudella.
Tänään olen ajatellut vuoden alkua ja lupauksia enemmän, ja keksin montakin hyvää kehityskohdetta omassa elämässäni, lähinnä keskittyen siihen miten olisin parempi Elina ympäristölleni.
Ja jos ne nyt julkisesti tähän kirjaan on niiden rikkominen aika paljon nolompaa ja vaikeampaa.
1. Tammikuussa puolitan ruutuaikani joulukuun ruutuajasta
En ole uskaltanut tätä joulukuun ruutuaikalukua vielä katsoa, mutta uskon että tämä tulee olemaan hyvin helppoa vähän keskittymällä. Liian usein puhelin nousee käteen ihan turhaan pläräämään instagramia läpi sen sadannen kerran. Aion laittaa puhelimen toiseen huoneeseen pariksi tunniksi iltaisin, ja keskittyä työmatkoilla ulkomaailman havainnoimiseen.
Toivon että tämän kuukauden kokeilun jälkeen jotain jää päälle ja puhelimen nostelu vähenee luonnollisesti. Lupaankin ensin vain tammikuun koska pienet tavoitteet on helpompi saavuttaa ja jatko on helpompi toteuttaa.
Haluan olla enemmän läsnä, itselleni ja läheisilleni.
2. Pienennän hiilijalanjälkeäni
Tämä lupaus on helppo pitää monen pienen teon kautta. Ostan vähemmän huonolaatuista kertakäyttömuotia, kierrätän vieläkin paremmin ja mietin enemmän etukäteen mitkä lennot lennän.
Huono omatunto ja huoli maapallomme kunnosta vaivaa jatkuvasti. Saarnata en halua, ainoastaan levittää tietoa ja tehdä minkä itse voin. Onnekseni asun samat arvot omaavan henkilön kanssa samassa taloudessa joten tämä lupaus on helppo pitää.
3. Teen pienen ryhtiliikkeen vuoden alkuun
Suuria muutoksia oman hyvinvointini ja terveyteni ylläpitämiseen en onnekseni tarvitse, hyvää oloa tuovat asiat lähtevät itselläni luonnollisesti selkärangasta. Jos en liiku olen levoton ja kiukkuinen.
Joulukuu meni hyvin vähällä liikkumisella peräkkäisten flunssien takia, ja vitamiinit jäivät liian monena päivänä välistä, joten olo ei ole (ehkä myös eilisen Lucan pizzan ansioista) hehkein mahdollinen. Toisaalta jouluaaton pikavatsatauti takasi sen että ainakaan jouluruokien kanssa ei tullut tehtyä ylilyöntejä.
Tammikuun kliseinen kuntokuuri alkaa tänään! Lisäksi lupaan koko tammikuun ajan juoda viherjauheeni joka päivä.
Blogin suhteen en lupaa mitään, aika ja valo on kortilla ja inspiraatio omituisesti hukassa. Mutta palaan aina kun sen pulpahtelee esille.
Kuvat tässä postauksessa ovat uudenvuoden aatolta, jolloin olo oli hehkeä sekunnin ajan ennen kun tuuli ja räntäsade veivät sen tunteen mennessään.
XXX
Vuoden parhaat hetket
Vuodenvaihde on ihan nurkan takana, ja luonnollisesti tässä vaiheessa oma mieli alkaa kertaamaan kulunutta vuotta. Sosiaalinen media myös vähän pakottaa kertaukseen, joka tuutista tulee flashbackeja ja vuoden parhaat -kollaaseja.
En pane kertausta pahakseni, on ihan hyvä pitää henkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta ja ehkä myös järjestää päässään pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa.
Oma vuoteni sisälsi poikkeuksellisen paljon muutoksia ja suuria oivalluksia. 2018 ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oikeastaan hyvinkin kurjissa tunnelmissa, mutta tästä syystä päätinkin tammikuussa ensimmäistä kertaa kunnolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa ne asiat kuntoon elämässäni joihin itse pystyn vaikuttamaan. Se vaati paljon ajatustyötä ja puhumista niin ystäville kun ulkopuolisille tahoille, itsensä huoltamista, ja ennenkaikkea aikaa.
Helmikuussa pääsin vähän pakenemaan kaikkea ja suuntasin Balille ja ystäväni luokse Perthiin. Tämä reissu kokonaisuudessaan oli suurin käännekohta koko vuodelle. Lähtiessäni olin aika onneton ja palatessani lähes neljä viikkoa myöhemmin kotiin olin kun toinen ihminen, olin taas löytänyt punaisen lankani. Pelkästään olemalla ja tekemällä juuri sitä mitä itse halusin.
Maalikuussa koitti jo vuosia pelkäämäni syntymäpäivä. Olin oikeasti stressannut tästä päivästä varmaankin viisi vuotta, lähinnä siksi mitä paineita koin yhteiskunnalta, minkälaista elämän pitäisi olla tässä vaiheessa. Täytin 40.
Olin peloissani kieltäytynyt järjestämästä juhlia koska mielestäni iässä ei ollut mitään juhlimista. Mutta luojan kiitos tulin järkiini sen verran että annoin luvan veljelleni ja ystävilleni järjestää juhlat jonne minun piti vaan ilmestyä. Ja se oli ehkä tämänhetkisen elämäni ihanin päivä!
Kaikki kriisit jäivät tähän päivään, enää ei kuulkaa iät stressaa (ainakaan yhdeksään vuoteen).
Keväässä oli mielettömän hyvä fengshui, se toi ensimmäisen vuoden kahdesta uudesta työpaikasta ja toi toivottua muutosta arkeen.
Valon lisäännyttyä kuvailin paljon ja nautin pienistä iloista, jotka tuntuivat lisääntyvän päivä päivältä.
Ja mikä kesä! Se oli ihan mieletön. Kaikki ne hellepäivät, eri partseilla, puistoissa ja rantakallioilla. Iltapyöräilyt lempishortseissani ilman yhtään kylmää viimaa. Onneksi räpsin paljon kuvia, näiden lämpö tulee ruudusta läpi kun kuvia selailee hieman nuupahtaneena pimeässä pakkaspäivässä.
Heinäkuussa oli ihan oikea kesäloma ilman mitään suunnitelmia, pelkkiä partsihengauksia, extempore-picnikkejä, saariretkiä ja iltauinteja.
Aikuisen elämäni paras kesä!
Syksyllä muutin uuteen kotiin, yhteen poikaystäväni kanssa (tuntuu vieläkin oudolta sanoa tuo ääneen). Voitte siis varmaan kuvitella tätä onnen huurrutamaa aikaa. Hymy on ollut korvissa aika tarkkaan siitä lähtien.
Samoihin aikoihin reissasimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin, ja rakastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Yhden vuoden parhaista sunnuntaista vietin kaatosateessa Berliinissä pakollisia nähtävyyksiä kierrellen ja Kreutzbergin illassa lautahökkeli-kuppilassa takkatulen ääressä punaviiniä siemaillen.
Sain tänä vuonna myös seurata veljentyttöni kasvua vauvasta vuoden ikäiseksi tahtotytöksi, viettää lauantain pizzatreffejä Tribunalissa samaan aikaan molempien lempimiekkosteni kanssa, juhlin tupaantuliaisia pariinkin otteeseen, pikkujouluja triplasti, kävin 60-, 6- ja 1-vuotispirskeissä ja pääsin vielä ratsastamaan ihka ensimmäistä kertaa.
Joulun vietän Rukan hangilla ja päätän tämän vuoden erittäin kiitollisena. Tänä vuonna oli mun vuoro, en edes tiennyt miltä tämmöinen onnekkuus tuntuu.
Ihanaa rauhaisaa joulua kaikille, ja toivon niitä samoja tähtiä myös teille ensi vuodeksi joiden alla itse sain tänä vuonna olla. ❤
XXXX
COLOR THERAPY
Vaikka kirkasvalolamppu auttaakin väsymykseen, meni meikäläisellä ihan täysin kuppi nurin ulkona vallitsevan harmauden kanssa. Eksyin harmaannuksissani katselemaan reissukuvia ja olisin melkein tarvinnut aurinkolasit niitä katsellessa, niin kovaa loisti värien kirkkaus niistä kontrastina tähän hetkeen.
Instagramissa asiasta valittamisesta sain inspiraation jakaa värejä myös tänne, toivottavasti värit Balilta, Italiasta ja Ausseista virkistäisi vähän muidenkin kaamosaivoja. Maksimaalisen terapian saamiseksi suosittelen katsomaan näitä isolta ruudulta (tai isommalta kun kännykän), toimii itselläni aika hyvin. Antaa toivoa että maailmassa on vielä väriä!
Voimia loppuviikon taapertamiseen, lauantaina näyttäisi sääennusteiden perusteella olevan vähän valoa tiedossa!
XXX
Beating November
En aio huijata, kun kelloja siirrettiin oli sen operaation jälkeinen viikko aivan kamalan raskaan tuntuinen. Olin ollut pari viikkoa flunssassa, energiatasot alhaalla ja stressi ja liian aikaisin alkava pimeys aivan täydellä teholla tämän likan tainnoksiin. Tuntuu ihan käsittämättömältä miten voi selvitä tästä alkaneesta jatkuvasta pimeydestä, eihän tämä ole normaalin ihmisen elämää.
Aamuisin nauratti kun meikkasin huonolla kylppärin valolla vähän sokkona, ja vasta töissä hyvässä valossa pystyin tarkastamaan näytänkö ihan ihmiseltä vai olenko matkustanut metromatkan hiukan erikoisen näköisenä. Onneksi pahempia huteja ei ehtinyt syntymään.
Kyselin meikkaajaystävältäni mitä valoa hän käyttää aamuisin säkkipimeässä meikatessaan, ja hän suositteli Innoluxin kirkasvalolamppua. Samaan aikaan toinen ystäväni kehui samaa lamppua ja kertoi sen auttavan hänen aamujaan huomattavasti.
Sain lamppusen käsiini tällä viikolla, mutta en olisi kyllä millään uskonut mikä vaikutus sillä on ollut. Huomasin jo ensimmäisenä aamua olevani erityisen hereillä toimistolle saapuessani, ja koko loppuviikko on jatkunut samoissa energisissä merkeissä. Puhkun hyvää tuulta ja tarmoa, jaksan tehdä ainakin 50% enemmän asioita kun aikaisempina päivinä.
Olen lausunut ylistysoodeja lampusta lähes jokaiselle vastaantulijalle joka on jäänyt hetkeksikin juttelemaan, muun muassa työpaikan hississä, kauneushoitolassa ja perhechatissa. 😀 Mieletöntä mitä valoterapia voi aivokemioille tehdä! Näköjään sen myös että en pysty lopettamaan siitä puhumista.
Lamppua ei suositella käytettävän yli kahta tuntia päivässä, itselle riittää hyvin se aika mitä aamutoimien suorittamiseen menee. Bonuksena näen hyvin mitä naamaani piirtelen. Olen myös nukkunut yöni erityisen sikeästi, haluaisin laittaa senkin taikalampun piikkiin.
Omat vinkkini marraskuun selättämiseen:
- Jos saat flunssan malta sairastaa se kokonaan pois
- Raahaa se peppu liikkumaan töiden jälkeen vaikka kuinka tuntuisi yöltä
- Syö vitamiinit ja viherjauheet, juo tarpeeksi vettä
- Nuku tarpeeksi, mutta älä liikaa. Päikkärit on ehkä parasta jättää pois kun elimistö on muutenkin sekaisin ikuisesta pimeydestä, nukut sitten paaaljon paremmin yöllä
- Syö puhtaammin. Testaile mitkä ravintoaineet sopivat juuri sinulle ja saavat aikaan energisemmän olon.
Toivottavasti siellä päässä riittää edes sen verran energiaa että jaksat raahautua kauppaan hakemaan sen pirun lampun, jos sen teet et kyllä kadu! Ja lamppu on siis Innolux Rondo Led, se pienempi pallura.
Valoa viikonloppuun!
XXX
10 x from my phone
Nappailen paljon kuvia puhelimella hetken mielijohteesta reittieni varrelta. Kulunut lokakuu on ollut niin uskomattoman kaunis ja kuvia on kertynytkin ennätysmäärä arkistoihin, joten ajattelin jakaa näitä hetkiä myös tänne enkä jättää pelkästään pölyyntymään kovalevylle.
Viimeisiä värikkäitä lehtikasoja, matkalla kasvohoitoon huomasin lenkkareitteni maastoutuvan lehtiin hienosti ja päätin hypätä joukkoon. Taisi olla myös samalla viimeisiä hetkiä olla paljain nilkoin liikenteessä, pieni flunssanpoikanen päällä täällä.
Pääsimme vihdoin testaamaan kehutun Social Burgerjointin, rakastan hyvää burgeria yli kaiken, ja tämä meni kyllä Helsingin burgaritarjonnan top kakkoseen. Toisena listalla keikkuu Bites Vallilan burgeri, paremmuusjärjestystä en vielä osaa päättää.
Syysmaisema eräänä erityisen hyvänä päivänä vanhoilta kotinurkilta Kalliosta. Sydäntä särkee näiden värikkäiden päivien katoaminen, pitää koittaa löytää valoa ja iloa tulevasta marraskuusta jollain ihmeellisellä konstilla. Ainakin kirkasvalolamppu on hankintalistalla!
Yksi iso plussa Ruoholahteen muuttamisessa ovat olleet mielettömät auringonlaskut. Tämän sumuisen auringonlaskun hälytti ihana poikaystäväni ystävällisesti katsomaan rantaan takapihallemme, olisi muuten jäänyt kokonaan kokematta. En muuten ollut ainoa kuvaaja tuolla rannassa, sumu oli todella maaginen mutta hyvin vaikea tallentaa kuvaan.
En saa tarpeekseni uuden kotini isoista ikkunoista ja sisään tulvivasta valosta. Näitä tavallisia kotihetkiä on kertynyt kameran rullalle lukemattomia. Arjen kauneus ja pienet nätit asiat tekevät päivistä niin paljon parempia.
Teimme viimeisenä ruskaviikonloppuna syysretken Porkkalaan ja kotimatkalla bongasimme hienon lintutornin jota ei voinut millään ohittaa. Näköalat olivatkin pilvisestä päivästä huolimatta ylhäältä ihan mielettömät, kauas merelle asti.
Asun tällä hetkellä ihan mielettömässä miljöössä ja otan siitä todellakin kaiken irti. Auringonlaskukuvia ja arjen kauneutta siis seuraa jatkossakin ihan varmasti.
XXX
E
Viikonloppu
Ihana perjantai! Lämpötila laskee ja se tarkoittaa ilman kirkastumista, värit näkyvät taas selkeämmin ja kirkkaammin muutaman harmaan sumupäivän jälkeen.
Edessä on viikonloppu täynnä superkivoja juttuja! Aion ehtiä I love me -messuille, HopLop-treffeille viisivuotiaan lempi-ihmiseni kanssa, aikuisten treffeille isomman lempi-ihmiseni kanssa ja kestitä vielä perheitämme tupaantuliaiskahveilla.
Tuntuu että nämä ovat viimeisiä hetkiä nauttia näistä värikkäistä syyspäivistä, puut ovat jo onnistuneet pudottamaan suurimman osan lehdistä. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan seuraavaa vaihetta, pimeys lisääntyy ja ympäristö harmaantuu. Viime vuonna seikkailin koko lokakuun Balilla joka antoi ihan hurjasti voimia jaksamiseen pitkän talven kanssa. Tänä vuonna reissu aurinkoon jää kokonaan välistä ja pitääkin ottaa kaikki mahdolliset vippaskonstit käyttöön energian lataamisessa.
Jouluna pääsen onnekseni Rukan hangille ja ajatus kunnon laskureissusta lumen keskellä piristää kyllä kummasti. Jotain pitää olla aina suunnitteilla jotta arkea jaksaa puurtaa.
Olen mietiskellyt viime aikoina miten kaikelle ei vain riitä valitettavasti aikaa. Elämässä pystyy satsaamaan kerralla vain muutamaan asiaan kunnolla, ja viime kuukausina aikaa harrastuksille ja ystäville ei ole ollut niin paljon kun olisin halunnut. Kun työ vie leijonanosan päivästä, kärsivät minulla ystävien tapaamisten lisäksi myös tämä blogin tekeminen. Nyt kun olen saanut olla hetken vapaalla on molempien käyrät kirineet nousuun, olen saanut viettää ihania aamiaishetkiä tyyppieni kanssa, ja kuten huomaatte on into ja inspiraatio blogiinkin noussut.
Bloggaamisessa tarvitsen aikaa ja tilaa myös inspiraatiolle, parhaimmat älynväläykseni saan yleensä lenkillä. Ei riitä että on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa, eniten aikaa menee asioiden miettimiseen ja purkamiseen. Ja jos aika ja energia on kortilla muutenkin ei sisältöä oikein synny. Helpoiten kirjoitan asioista joista oikeasti olen innoissani ja herättävät vahvoja tunteita, parhaimmat juttuni ovat syntyneet alle tunnissa.
Tekemällä tätä oppii, ja myös ajan kuluessa osaan varmaan tasapainottaa aikaani paremmin. Vielä ei myöskään itselläni ole mitään valmista putkea millä blogipostauksia toteutan, opettelen vasta kuvaamista ja mietin sitäkin mistä aiheista haluan julkisesti kirjoittaa. Eli aikaa menee paljon. Ja rakastan sitä, rakastan uuden oppimista ja uusien kulmien (niin ajatusten kun kuvakulmien 🙂 ) kanssa pelaamista.
Ihan parasta syysviikonloppua myös sinne!
XXXXX
Dress – Zara
Knit – H&M
