Se jättää jäljen 

 

IMG_2464 (1)

Oletko koskaan miettinyt miksi olet juuri sellainen kun tällä hetkellä olet? Mitkä kaikki elämän tapahtumat ja sattumukset ovat muokanneet sinusta tämänhetkisen version. Mikä on vaikuttanut persoonaasi ja mikä ei.

Minä olen. Tai  miettinyt lähinnä sitä minkälainen tyyppi minusta on tulossa. Loppuvuoden tapahtuman surutyö on vielä niin kesken, että asiaa uskaltaa ajatella vain pieninä annoksina kerrallaan, se suru on niin valtavan iso. En voi sanoa että olen joutunut itsenäistymään varhain, monilla on paljon surullisempia kohtaloita, mutta silti tuntuu epäreilulta väärältä joutua olemaan ilman vanhempiaan jo nyt.

Nyt jo tiedän että minusta on tulossa itsenäisempi, en paljon kysele kun päätän jotain. Se on minun tapauksessani positiivinen muutos. Muuta konkreettista en vielä keksi, nämä muutamat kuukaudet ovat lähinnä menneet sopeutuessa ajatukseen. Ei tarvitse varmaankaan olla ruudinkeksijä tietääkseen että ainakin minusta on tulossa vahvempi. Ja ehkä vieläkin empaattisempi.

Meitä muokkaavien tapahtumien ei tarvitse olla aina niin dramaattisia. Ne voivat olla pieniäkin asioita. Oikeita hyviä ja kannustavia sanoja oikeaan aikaan, vääriä sanoja väärään aikaan, uusien ystävien löytämisiä, ystävien menetyksiä, ihania ihmisiä, epäreiluja ihmisiä ja parisuhteiden myllerryksiä. Kuitenkin tuntuu että vastoinkäymisissä tapahtuu se suurin muutos. Mitä jos on syntynyt onnellisten tähtien alla ja kaikki on mennyt elämässä putkeen, on saatu kaikki mitä on tavoiteltu ja elämä on tasaista onnea ja sitten tulee ensimmäinen romahdus. Onko ihminen vahva jos ei ole joutunut käsittelemään esimerkiksi surua koskaan?

Omalta kohdaltani voin sanoa että suurin muutos omassa itsessä lapsuuden jälkeen on tapahtunut vasta viime vuosina. Vasta suurten surujen myötä. Ennen sitä olin aika huoleton ja päämäärätön. Samaa olen edelleen, mutta eri tavalla. Olen hyvin tietoinen päivien rajallisuudesta ja koitan tehdä päätöksiä se asia takaraivossa. Jos mietin jonkun asian toteuttamista ”sitten joskus” teen sen heti. En ajattele että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tässä vaiheessa elämässäni, koska se elämä voi loppua huomenna ja ”elämäntilannetta” on ihan turha suunnitella koska sitä ei edes voi.

Pakko luottaa siihen että elämä kuljettaa, mutta se on myös vähän otettava omiin käsiin. Jos se on kuljettamassa ihan väärään suuntaan tai pysyt vaan paikallasi on itse tehtävä pieniä navigointiliikkeitä. Isoihin juttuihin ei voi valmistautua, mutta on hyvä olla kunnon perusta pohjalla kun niitä tulee, vahvat omat jalat. Ne ovat toivottavasti vahventuneet matkan varrella. Jännä kyllä nähdä lopputulos, mitä tässä vielä tapahtuu ja minkälainen Ellu sitä kiikkutuolissa keinuu.

E

Paperi T – Sä jätät jäljen

3 thoughts on “Se jättää jäljen 

  1. Moi!

    Lähes onnen kyynel silmässä tuli luettua tätä tekstiä, olen menettänyt myös vanhempani (tai toista nyt ei ikinä elämässäni ollutkaan) ja tunsin samaistuvani moniin tulkitsemiisi ajatuksiin. Itse juoksin pitkään karkuun tunteitani ja vasta romahdettuani pääsin pikku hiljaa sinuiksi tilanteen kanssa, ja paraneminen pääsi alkuun. Tällä hetkellä ajattelen rakentavani itseäni uudestaan, ensimmäistä kertaa sisintäni todella kuunnellen. Halusin vain pysähtyä sanomaan, että olet oikealla tiellä ja kulkiessasi sydän edellä tulet todellakin olemaan vahvempi kuin koskaan!

    Emme tunne (vaikka todella paljon yhteisiä tuttuja tuntuukin olevan), mutta haluan silti sanoa että olet IHANA ihminen.

    Kaikkea hyvää matkallesi. 🙂

    Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Luetuimmat x 5 | e l i n a n

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s