Ikävä

1120a951-1604-4c31-baa2-f16f01160d2a

Välillä tuntuu että on hulluutta matkustaa kun aina jätän palan sydämestäni eri paikkoihin. Sitten taas ymmärtää, että ikävä on aika kaunis tunne, se haikeus, ja se että jotkut kuvat saavat sydämen pamppailemaan nopeammin.

Tällä hetkellä on niin kova ikävä Canggu Bona Kubua ja sen huonetta numero 137, että rintaa puristaa. Huone on reunimmainen riisipeltonäkymällä, kukaan ei kulkenut siitä ohi ja sai olla ylhäisessä rauhassa ilman että altaalla olijat pääsevät tiirailemaan huoneeseen.

Ilmastointi hurisi viilentäen aina kun astuin sisään, ulos astuessa vastaan otti ihana lämmin kostea kuumuus joka ei hellittänyt edes auringon laskiessa. Kuinka kova ikävä on niitä aamuja kun hyppäsin suihkunraikkaana (sen sekunnin) skootterin selkään ja ajelin sinne mikä sinä päivänä veti puoleensa. Niitä päiviä kun makoilin poolilla ennen keskipäivän kestämätöntä kuumuutta ja luin kirjan toisensa perään.

img_2819-1

Bona Kubun henkilökunta on erityisen ihanaa, aina hymyilevät kasvot ja pehmeä iso sänky pedattuna joka päivä valmiiksi. Respan Wayanin Miss Elina huutelut monta kertaa päivässä. Miss Elina how are youuuuu! Olisin voinut pyytää varmaan mitä tahansa ja se olisi järjestynyt. Tapasin myös Wayanin perhettä ja olisin varmaan päässyt heidän kotiinsa kylään jos olisin ollut vielä vähän pidempään. 🙂

Niinä iltoina kun olin paikalla auringon laskun aikaan juoksin alas ottamaan kuvia aidan rakojen läpi riisipellolle. Eräs ilta eräs miespuolinen työntekijä (miksi en tiedä nimeä!) kysyi haluanko lähteä pellolle kävelemään ja avasi aidassa olevan portin vapauteen. Myös parvekkeelta näkemäni tie pellon keskellä jota en ollut aikaisempina kertoina huomannut kiinnosti. Mies lähti hakemaan minulle tikkaita mutta olin jo ehtinyt alas kun hän palasi.

Tämä pieni reissu jää varmasti ikuisesti mieleeni, seikkailin itsekseni pellon yli (josta jälkikäteen kuulin että se saattaa kuhista käärmeitä) auringon laskiessa ja munkkien laulaessa jossain lähellä ja lähdin tutkimaan minne salaperäinen tie johtaa. Palatessani oli ehtinyt tulla jo pimeää ja keinottelin itseni kännykän fikkarin avulla pellon läpi, tikkaat olivat odottamassa avoimen portin edessä. Kipusin takaisin pihalle ja olin hyppäämässä skootterin selkään hakemaan ruokaa kun tämä samainen miekkonen ajoi pihaan, hän  oli lähtenyt etsimään minua toista kautta. Pyytelin kovasti anteeksi aiheuttamaani huolta, ei ilmeisesti ole kovin luvallista päästää vieraita sekoilemaan pellolle pimeässä. Anteeksi vielä kerran sinä iloinen mukava herra! Pari videota retkestä muuten löytyy Instagramini kohokohdista.

facetune_22-03-2018-10-02-12

Jos matkasi suuntaa Cangguun ja kaipaat majoitusta hyvällä hintalaatusuhteella, suosittelen Bona Kubua lämpimästi. Olen majoittunut täällä nyt yhteensä kolme kertaa, ja tämä viimeinen kerta vei sydämeni kokonaan. Olo oli turvallinen ja huoleton. Ja jos mahdollista, koita saada huone numero 137. 🙂

abe1bd52-c57e-407a-862f-6fca9ac2d1df

Vähän helpotti tätä ikävää kun sain purettua sitä tekstiksi, seuraavat ikävöinnin aiheet ovat Lembonganin auringonlaskut ja Ceninganin aamut.

XXXX

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s