Havaintoja introvertin maailmasta

Pinnalle on viime aikoina pulpahtanut erityisen paljon kirjoituksia intro- ja ekstroverttiydestä ja niitä lueskellessani olen ymmärtänyt itseäni kovin paljon paremmin. Ystäväni itseasiassa vinkkasi tämän blogikirjoituksen minulle luettavaksi, ja sanoi sen luettuaan ymmärtäväni minua enemmän.

Itse kuvailisin itseäni sosiaaliseksi introvertiksi, sosiaaliset tilanteet ovat helppoja mutta samalla kuormittavia. Päivässä ja viikossa on maksimimäärä jonka jaksan kanssakäymistä, ja vastapainonsi tarvitsen omaa tilaa. Ehkä enemmän kun keskivertohenkilö.

Uusin asia jonka olen nyt viime aikoina tajunnut on se, että jos olen henkisesti kuormittunut jostain, oli se sitten työstressi, ihmissuhdeongelma tai itse kehitetty pms-tilanne, jaksan kanssakäymistä muiden kanssa vielä vähemmän. Aikaisemmin olen vähän masennellut asiasta, tuntenut itseni laiskaksi ja saamattomasti jos olen joutunut perumaan tapaamisia väsymyksen vuoksi, enkä varsinkaan ole saanut aikaiseksi tehdä aloitteita tekemisiin muiden kanssa. Ja murehtinut myös mitä muut ajattelevat, olen tyly tai huono ystävä, ja sellaiseksi olenkin monet kerrat itseni kokenut.

a91d8579-4e07-4ec8-b829-760f8ed02bf3

Väsyneenä sosiaaliset taitoni laskevat nollaan. Hiljenen seurassa, saatan muuttua jopa tylyksi koska en jotenkin pysty muodostamaan yhtä hyvin lauseita. Välillä muutun ihan pikkulapseksi, tekee mieli sanoa että älä kato mua jos vastaan tulija katsoo vähänkin pidempään. Ihmispaljoudet ja keskustan vilinä ovat siinä vaiheessa vähän ahdistavaa, nykyään osaan onneksi paeta ajoissa jos huomaan että energia ei riitä.

Karuin huomio introvertteydestäni on se, että suuren surun keskellä eristäydyn täysin. Äidin kuoleman jälkeen olin pari päivää yksin kotona vaikka veljeni pyysi jatkuvasti heidän luokseen, oli varmasti kovin huolissaan. En vaan kyennyt, aivoni halusivat surra rauhassa. Ja se oli oma keinoni selviytyä. Kun olin valmis halusin kyllä purkaa asiaa kaikille läheisille, mutta alkureaktio oli eristäytyminen.

Ihmisaivot ovat niin kovin erilaisia. Se jolla ei ole minun aivojani ei voikaan ymmärtää miten mieleni toimii, ja olenhan sen itsekin ymmärtänyt vasta viime aikoina. Tämän tekstin kirjoittamisen yksi syy onkin asian avaaminen muun muassa henkilöille jolla on ekstrovertin aivot. Ekstrovertti saa voimansa ja energiansa muiden kanssa höpötellessä ja puuhatessa.

Kyse ei ole missään nimessä siitä etten nauttisi muiden ihmiset seurasta, olo on yleensä hyvin onnellinen päivien jälkeen jotka ovat olleet täynnä kohtaamisia ja hyviä keskusteluja. Tarvitsen vaan se toisen päivän tai pari viikossa omien juttujen puuhailuun ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tasapaino tässä on erittäin tärkeää, liika yksinäisyys ahdistaa enkä missään nimessä halua olla liikaa yksin. Onneksi ei tarvitse.

Kuvituskuvina tällä kertaa arkistoissa roikkuneita räpsyjä paremman puutteessa. Vaikea muutenkin keksiä kuvitusta kun puhutaan omista aivoista, ja tämä kuumuus ei nyt houkuttele ajattelemaan saatika kuvaamaan sen enenpää. 🙂 Sen muistan että yhtä hiki näissä kuvissa oli kun nyt!

Ihanaa kesä-keskiviikkoa!

XXXXXX

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s