3 vuotta & 100 ideaa

Julkaistessani edellisen postaukseni ilmoitti WordPress juhlallisesti että se on 100. kirjoittamani artikkeli.

Aloitin kirjoittamisen tammikuussa 2016 kun elämä oli taas järissyt kovalla kädellä, ja jälkikäteen ajateltuna se on ollut pelastukseni. Olen ollut aikaisemmassa elämässäni huono puhumaan tunteistani ja jos en olisi löytänyt tätä terapiamuotoa kirjoittaa ajatukset puhtaaksi, olisin aika varmasti ainakin vähän huonommassa jamassa tänä päivänä, asiat patoutuneena ruuhkaksi asti sisälläni.

Välillä kauhistuttaa kuinka avoimesti asioitani jaan, mutta onnekseni olen saanut pelkkää hyvää palautetta, vertaistukea ja kiitoksia, eikä kukaan ole heittänyt heikkouksiani päälleni satuttamistarkoituksessa. Tuo suurempi blogiskene on välillä aika hurja, tai lähinnä ihmisten käytös kommenttikentissä ja instagram-kuvien alla. En tosiaankaan ole niin kovis että pärjäisin sen kanssa. Enkä muuten edes halua joutua pärjäämään, mielelläni pidän pahan maailman ja ilkeät ihmiset oman onnellisen maailmani ulkopuolella.

Itseäni suojellaksi olen myös halunnut pitää blogini pienenä, enkä ainakaan vielä ole liittynyt suuremman portaalin alle tavoittamaan suurempia lukijamääriä. Mietin asiaa usein, mutta ainakin vielä tämä tyyli ja tahti palvelee omia tarpeitani parhaiten. Voin jakaa syvemmät oivallukseni sekä myös kevyemmät vinkkini ystävällisessä ja kannustavassa ympäristössä, ja tuntuu että ne menevät juuri oikeisiin osoitteisiin.

Kirjoitan sillon kun on asiaa, nautin siitä että saan leikkiä kuvien kanssa ja kokeilla toimivia kuvausideoita (joskus ei kyllä hyvät ideat päässä toimi ollenkaan yhtä hyvin kamerassa), järjestellä sanamuotoja ja etsiä synonyymejä. Olen aina ollut tarkka kielen kanssa ja oikeinkirjoitus on itselleni tärkeää. Tiedän kyllä omat vajavaisuuteni. Kuvani toistavat välillä itseään ideoiden ja kaluston puutteessa, enkä koskaan pysty kilpailemaan ammattibloggareiden kuvauskaluston ja omien kuvaajien kanssa (vaikka minulla sattuukin nykyään onneksi asumaan yksi lahjakas kuvaaja saman katon alla). Lahjakkaampia kirjoittajiakin löytyy vaikka millä mitalla, välillä hutaisen tekstini kiireessä liikaa miettimättä kun haluan vaan asiani mahdollisimman nopeasti ulos. Teen tätä kehittyäkseni, koskaan ei voi olla liian hyvä enkä koe olevani vielä lähelläkään tosi hyvää.

Mutta kolme vuotta ja sata ideaa, näistä luvuista olen aika ylpeä. Luulen että olen toteuttanut kaikki ideat jotka mieleen juolahtaa, en juurikaan sensuroi. Kaikkein itselleni herkimmät aiheet jätän pois ja yleensä kirjoitan esteistä vasta kun niistä on selvitty.

Tähän loppuun tuntuu sopivalta linkata viisi luetuimpaa postaustani, en ole ihan varma korreloituvatko ne suosituimpien kanssa, itse katson että suosituimpia ovat ne jotka keräävät linkatessani Facebookiin eniten likejä ja kommentteja. Kosmetiikka-aiheet keräävät yleensä paljon kiitoksia ja kysymyksiä, mutta ajatuskirjoitukset ovat ehdottomasti pidetyimpiä. Luetuin on muuten vieläkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni, ja tuon introverttijutun oli joku linkannut jonnekin introverttien keskustelupastalle (alkoi yhtäkkiä blogin trafiikki nousemaan 🙂 ).Vanhoja postauksia en lue koskaan jälkikäteen, olen niin itsekriittinen että poistaisin varmaan kaikki jos niitä lukisin uudestaan, nytkin katsoin vaan statistiikasta numerot enkä edes avannut näitä.

Top 5

Fresh start

Havaintoja introvertin maailmasta

Got it from my Mama

Living my best life

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Ihanaa kun just sä luet tätä blogia, kiitos! Mä olen saanut niin paljon. Hyviä keskusteluja, uusia ystäviä ja alkanut uskoa omiin kykyihin vaikka aloitin ihan nollasta.

Oikein aurinkoista loppuviikkoa, kiva kun olet täällä!

XXX

Fake it

Processed with VSCO with 5 preset

Vaikka kevät on tehnyt pieniä cameo-esiintymisiä, niin talvea tässä ainakin kalenterin mukaan elellään.  Peilistä katsoo lumenvalkoinen iho, eikä rusketusrajoja erota edes suurennuslasin kanssa.

Kaiholla olen katsellut vuoden takaisia reissukuvia, Instagram kun on ottanut ystävällisesti tehtäväkseen niistä muistutella, ja kuinka ihanalta se päivettynyt hehkuva iho näyttää! Naama ei tarvinnut extrahehkua, hikihän toimii myös loistavana highlighterina.

Hätä ei onneksi ole ihan tämän näköinen, olen löytänyt muutaman uuden luottotuotteen meikkipussiini feikkaamaan talven kalpeimpiin päiviin vähän boostia.

Processed with VSCO with 5 preset

Ostin Lancômen Teint Miracle -meikkivoiteen huvikseni alesta testiin, olen karttanut meikkivoitteita pitkään koska ne ovat tuntuneet tunkkaisilta ja liian mattaisilta CC-voiteisiin tottuneelle. En vieläkään kokonaan luovu It Cosmeticsin CC-voiteesta, mutta sen sävy sopii ehkä paremmin kuitenkin vähän päivettyneelle iholle (ja 50 SPF on tuntuvaa plussaa). Teint Miracle on kuitenkin ihastuttava poikkeus raskaiden meikkivoiteiden maailmassa. Se on kevyt, mutta tuo kerrostettaessa mukavasti myös peittoa, ja tuo myös kivaa hehkua ja valoa kasvoille. Ihana tuote joka on tehnyt aamuistani hieman valoisimpia.

Voin kertoa tähän väliin hauskan faktan itsestäni, jos on uusi tuote odottamassa korkkaamista herään aamulla paljon nopeammin koska uusia (hyviä) juttuja on ihana päästä testaamaan.

Processed with VSCO with a5 preset

Toinen mahtilöytöni on It Cosmeticsin Hello Light Crème Stick. Puikko on superkätevä, tuo hehkun juuri siihen kohtaan mihin sen haluaa, ja koostumus tuntuu jotenkin hoitavalta. Nyt googlatessani tuotteen saadakseni nimihirviön oikein, huomasin että se on myös anti aging -tuote ja sisältää lukuisia hyviä ainesosia, mm. hyaluronihappoa (paras), vihreää teetä, aloeta ja silk skin (?) vitamiineja. En ole asiantuntija, mutta puikko tuntuu todella hyvältä ja lunastaa kaikki lupaukset.

Processed with VSCO with 5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

Kolmas uusi suosikkini tuli ihan ensin vastaan lähi-Citymarketissani, ja kun ensin kiersin sen kaukaa epäluuloisena, tuli se samalla viikolla esittelyyn moneen blogiin. Olin ensin ihan varma, että tuote joka on noin räiskyvässä pakkauksessa, ja josta myös lehahtaa makea tuoksu, ei vaan voi olla hyvä.

Luettuani siitä enemmän, kun ensin olin käynyt kauppareissuillani purkkeja hypistelemässä, päätin antaa mahdollisuuden. Avainsanat jotka saivat kiinnostukseni heräämään olivat parabeenittomuus ja allergiaystävällisyys, tuote sisältää rasvahappoja sekä Murumuru-palmun, Cupuacu-puun ja Tucuma-palmun voita.

Aurinkopuuteri tuntuu kosteuttavalta ja tuo myöskin edellisten tuotteiden lisäksi  heleyttä kasvoille. Itse valitsin sävykseni vaaleimman joka osoittautui nappivalinnaksi. Tuoksu kaupan hyllyllä oli huumaava, ja en itse ole ollenkaan voimakkaiden tuoksujen ystävä kun kyseessä on kasvoihin laitettava kosmetiikka, mutta kovin tuoksu tuntui jäävän sinne hyllyyn. Toki sen purkin avatessa nenässä tuntee, mutta en en enää sen jälkeen kun olen sutinut sitä kasvoilleni. Toki ei käytettävä määräkään ole mikään päätä huimaava, aurinkopuuteria ei tosiaan ole tarkoitettu laitettavaksi kun pikku sipaisut.

Processed with VSCO with a5 preset

Elämä keskellä kalpeinta talvea on huomattavasti helpompaa näiden pikku hackien kanssa, toivottavasti näistä oli taas hyötyä jollekin!

Olen saanut niin ihanaa palautetta vinkeistäni, ja en tosiaan suosittele mitään muuta kun oikeasti toimivia tuotteita. On superihana kuulla että olette olleet tyytyväisiä. Toiveita saa myös esittää, saan usein kysymyksiä yksityisesti toimivista jutuista, ja niitähän riittää.

Processed with VSCO with 5 preset Processed with VSCO with a5 preset

Lokoisaa sunnuntai-iltaa!

XXXXXX

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Olen jo pidempään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, ja nyt laitan sormet ristiin että saan kirjoitettua ne auki oikein.

Tällä hetkellä tunnen olevani hyvin onnekas. Sanoinkin ääneen lauantai-illan sushi-treffeillä ystävilleni, että vihdoin tuntuu että olen oma itseni, seitsemän vuoden hapuilun jälkeen. On turvallinen olo, jalat maassa ja uskallan suunnitella tulevaa. Nyt jälkikäteen vasta ymmärrän mitä suuret menetykset tekevät perusturvallisuudentunteelle. En sano että ole ollut onneton kaikki nämä vuodet, mutta nyt huomaan että olo on ollut enemmän tai vähemmän turvaton.

Meillä oli huono tuuri, isot asiat tapahtuivat liian lähekkäin toisiaan enkä ehtinyt päästä siinä välissä kunnolla pystyyn, osittain siitä syystä että tapahtumat olivat uusia asioita joita en osannut käsitellä. Totuushan on, että myrskyjä tässä elämässä tulee varmasti vielä olemaan, mutta nyt uskallan toivoa myös niitä iloisia onnen pyörteitä aallonpohjien vastapainoksi. Luotan siihen että universumi tasapainottaa vaa’an.

Se mitä olen miettinyt, ja mikä on vaikea muotoilla oikein, on ajatus siitä kuinka onnekas olen että kaikkien elämän käänteiden jälkeen minusta on tullut ihminen joka ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Onni ei siis ole ne asiat mitkä tapahtuivat, vaan se että koska ne tapahtuivat tuli minusta tämä henkilö kuka nyt olen.

Processed with VSCO with 7 preset

Kun herään aikaisin aamulla uuteen työpäivään, osaan olla kiitollinen siitä että minulla on ihana työpaikka mihin herätä. Vaikka joinain aamuina lämpimät lakanat houkuttelisivat huomattavasti enemmän kun ulkona vihmova lumimyrsky, en vaihtaisi väsyneitä arkiaamuja silti mihinkään. Vietin suuren osan viime vuodesta vapaaherrattarena ja vaikka joutilaat päivät ovat silloin tällöin luksusta, en kaipaa sitä aikaa yhtään. Sängystä ylös päästyäni olen onnellinen keittäessäni aamukahvit kahdelle, kun keitin niitä vuosia vain itselleni. Nipistän itseäni vieläkin välillä jotta uskoisin miten asiat loksahtivat, kuinka onnekas olen siitä että vierelläni on toinen. Se kelle voin kertoa ihan kaiken juuri sillä hetkellä kun asia mieleen juolahtaa, joka haastaa mielipiteitäni, antaa uutta näkökulmaa kaavoihini, pitää kiinni iltaisin ja halasi kun purskahdin aamulla spontaaniin itkuun kuullessani suru-uutisia Nykäsestä.

En voisi enää koskaan pitää itsestäänselvyytenä ystäviäni, jotka auttoivat minut läpi erilaisten mutkien, ja jotka ovat rinnallani yhä kaiken jälkeen. Enkä sitä että niitä uusia ihmisiä näyttää tippuvan syliini jatkuvasti lisää!

Arvostan aikoja kun kaikki läheiseni ovat terveitä enkä joudu kulkemaan päiviä läpi huolimöykky vatsassani. En pidä itsestäänselvyytenä ihanaa ja hauskaa perhettäni, veljiäni, siskoani ja setiäni joissa näen pilkahduksen isääni ja tätiäni jossa näen äitini vielä selvästi. Olen niin iloinen että ympärilläni on ihmisiä joissa vanhempani vielä elävät, mukaanlukien heidän kaikki ystävänsä jotka tunsivat heidät, jotka kantavat tietoa siitä kuinka erityisen hyvien tyyppien jälkeläinen olen.

Kaiken hyvä tuurin lisäksi saan nyt kuulua myös poikaystäväni mahtavaan perheeseen. Sen vastapainoksi että elinpiiri jossain vaiheessa kutistui, on se nyt taas lähtenyt kasvuun tämän ison ja tiiviin perheen myötä. On luotto siihen että elämä jatkuu ja kasvaa, mutta tiedän että se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Olen onnekas ja lähetän kiitokseni jonnekin, sille jollekin, joka laittoi asiat järjestymään.

Ja miksi tämän kirjoitin? Jotta ehkä ei tarvitsisi käydä mitään mullistavaa muistaakseen olla kiitollinen siitä mitä on. Ja kuinka paljon rikkaampaa elämä on sen jälkeen kun ymmärtää että mikään sinulla oleva ei ole automaattisesti sinun, ja voit menettää sen milloin vain. Nämä asiat joista olen kiitollinen käyvät mielessäni joka ikinen päivä, toivon että sitä päivää ei tule kun alan pitämään kaikkea tätä normaalina ja tavallisena.

XXX

Game changers

 

img_3702_facetune_01-02-2019-22-36-54

En tiedä olenko ehkä saattanut sanoa tämän joskus aikaisemminkin, mutta ihoni ei ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa kun se nyt on. Pientä hyperpigmenaatiota lukuunottamatta (sen hoitamisesta voin kertoa myöhemmin lisää) en voisi olla tyytyväisempi, varsinkin kun en todellakaan ole enää mikään parikymppinen tsirbula.

Yllätyin itsekin mikä teho jollakin tietyllä tuotteella voi olla, ja jaan tänään sinulle ne kolme extrahyvää juttua joiden vaikutuksesta ainakin oma ihoni on kokenut suuria muutoksia.

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with a5 preset

Ihan mieletön viimeisin löytöni on Son & Parkin Beauty Water. Tuote on koreakosmetiikassa kulttimaineessa, mutta vasta kun suurin girl crushini Petra Korpi tätä omassa instastoryssaan suositteli, kävin klikkailemassa sen ostoskoriini. Oma ihoni on ollut pitkään muuten näpytön, mutta leukaperiiin ilmestyneen näppylät vaivasivat tasaisin väliaijoin, tai oikeastaan ihan kokoajan. Kun korkkasin Beauty Waterini hävisivät ne hyvin nopeasti, eivätkä ole palanneet. Iho on kun vauvan pylly!

Tuote on kuoriva, mutta ei ollenkaan yhtä tuju kun yleensä kuorivat kasvovedet ovat. Jotain taika-ainetta tähän pulloon on pakattu, ja plussana se on ihan supernätti!

 

Toinen tuote josta en kokeilun aloittaessani odottanut oikeastaan yhtään mitään, itseasiassa se odotti kaapissa korkkaamista aika pitkään koska olin lukenut retinolin haittavaikutuksista niin paljon, on The Ordinaryn Retinol solution. Retinolin sanotaan olevan kosmetiikan tehokkain raaka-aine ikääntymistä vastaan, mutta sen aloitusta suositellaan varovasti koska se voi herkkäihoisilla aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä. Retinolin käyttämisen aikana iho pitää myös suojata auringolta hyvin.

Päätin vuoden pimeimpään aikaan uskaltautua korkkaamaan putelin, ja oma ihoni ei alun ihan pientä kuivumista lukuunottamatta reagoinut juuri yhtään. Uskollisesti laitoin sitä muun ihonhoitorutiinin yhteydessä kasvoille aamuin illoin, ja nyt kun purkin pohja häämöttää huomasin yllättävän suuren muutoksen kun tiirailin ihoani vähän lähempää. Siellä missä iho on ohuin ja juonteet piinallisimmat oli tapahtunut todella suurta tasaantumista. Ja parasta tässä tuotteessa on se, että se on puoli-ilmainen! Purkki maksaa 5,30€ The Ordinaryn verkkokaupassa.

Luulen että seuraavaksi kuuriksi otan vahvemman tuotteen The Ordinaryn valikoimista (kannattaa huomioida että retinolin käytto pitää aloittaa miedoista ja siirtyä sitten vahvempiin 🙂 ), ja käytän sitä paikallisesti ja vain iltaisin minimoidakseni mahdolliset kevätauringomn haittavaikutukset.

The OrdinaryElina O

Kolmas suosikki on vanha kunnon Whamisan Deep Rich Toner. Olen kirjoittanut tästä ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, ja tämä on tuote jota ilman en enää osaisi elää. Jokainen ystäväni joka tätä käyttää vannoo sen nimeen. Samanlaista kosteutusta ihoon ei saa mistään.

Ainoat huonot puolet tässä tonerissa on epäkäytännöllinen paksu ja raskas lasipullo jota ei haluaisin raahata matkoille mukaan, ja hinta. Onnekseni tarjoushaukkana tätä löytyy usein aleista, koska itselläni käyttö on niin kovaa että hinta ei ihan kohtaa mieltymyksiäni. Mutta silti maksaisin mielelläni mitä vaan koska tuote on niin ainutlaatuisen hyvä.

Whamisa

Beauty Wateria ja Whamisan toneria ilman en enää koskaan aio elää, ja retinol jää elämääni kuuriluontoisesti. Se on vain oikeista tuotteista kiinni, mutta vielä on toivoa aikaa vastaan taistelemisen kanssa. 🙂

Processed with VSCO with 5 preset

Oikein ihanaa viikonloppua sulle joka tämä luit, ja onpa ihanaa että vihdoin oli tarpeeksi aikaa saada blogipostaus pystyyn!

XXX

 

Ei turhia lupauksia

Vielä eilen vuoden vaihtumisen juhlinnasta hieman nuupahtaneena päätin että tämä vuosi saa alkaa ilman yhtään lupausta. Ajattelin jatkaa samaa rataa kun viime vuonna, kultaisena sääntönä se että kaikki on sallittua kohtuudella.

Tänään olen ajatellut vuoden alkua ja lupauksia enemmän, ja keksin montakin hyvää kehityskohdetta omassa elämässäni, lähinnä keskittyen siihen miten olisin parempi Elina ympäristölleni.

Ja jos ne nyt julkisesti tähän kirjaan on niiden rikkominen aika paljon nolompaa ja vaikeampaa.

1. Tammikuussa puolitan ruutuaikani joulukuun ruutuajasta

En ole uskaltanut tätä joulukuun ruutuaikalukua vielä katsoa, mutta uskon että tämä tulee olemaan hyvin helppoa vähän keskittymällä. Liian usein puhelin nousee käteen ihan turhaan pläräämään instagramia läpi sen sadannen kerran. Aion laittaa puhelimen toiseen huoneeseen pariksi tunniksi iltaisin, ja keskittyä työmatkoilla ulkomaailman havainnoimiseen.

Toivon että tämän kuukauden kokeilun jälkeen jotain jää päälle ja puhelimen nostelu vähenee luonnollisesti. Lupaankin ensin vain tammikuun koska pienet tavoitteet on helpompi saavuttaa ja jatko on helpompi toteuttaa.

Haluan olla enemmän läsnä, itselleni ja läheisilleni.

2. Pienennän hiilijalanjälkeäni

Tämä lupaus on helppo pitää monen pienen teon kautta. Ostan vähemmän huonolaatuista kertakäyttömuotia, kierrätän vieläkin paremmin ja mietin enemmän etukäteen mitkä lennot lennän.

Huono omatunto ja huoli maapallomme kunnosta vaivaa jatkuvasti. Saarnata en halua, ainoastaan levittää tietoa ja tehdä minkä itse voin. Onnekseni asun samat arvot omaavan henkilön kanssa samassa taloudessa joten tämä lupaus on helppo pitää.

3. Teen pienen ryhtiliikkeen vuoden alkuun

Suuria muutoksia oman hyvinvointini ja terveyteni ylläpitämiseen en onnekseni tarvitse, hyvää oloa tuovat asiat lähtevät itselläni luonnollisesti selkärangasta. Jos en liiku olen levoton ja kiukkuinen.

Joulukuu meni hyvin vähällä liikkumisella peräkkäisten flunssien takia, ja vitamiinit jäivät liian monena päivänä välistä, joten olo ei ole (ehkä myös eilisen Lucan pizzan ansioista) hehkein mahdollinen. Toisaalta jouluaaton pikavatsatauti takasi sen että ainakaan jouluruokien kanssa ei tullut tehtyä ylilyöntejä.

Tammikuun kliseinen kuntokuuri alkaa tänään! Lisäksi lupaan koko tammikuun ajan juoda viherjauheeni joka päivä.

Blogin suhteen en lupaa mitään, aika ja valo on kortilla ja inspiraatio omituisesti hukassa. Mutta palaan aina kun sen pulpahtelee esille.

Kuvat tässä postauksessa ovat uudenvuoden aatolta, jolloin olo oli hehkeä sekunnin ajan ennen kun tuuli ja räntäsade veivät sen tunteen mennessään.

XXX

Vuoden parhaat hetket

Vuodenvaihde on ihan nurkan takana, ja luonnollisesti tässä vaiheessa oma mieli alkaa kertaamaan kulunutta vuotta. Sosiaalinen media myös vähän pakottaa kertaukseen, joka tuutista tulee flashbackeja ja vuoden parhaat -kollaaseja.

En pane kertausta pahakseni, on ihan hyvä pitää henkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta ja ehkä myös järjestää päässään pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa.

Oma vuoteni sisälsi poikkeuksellisen paljon muutoksia ja suuria oivalluksia. 2018 ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oikeastaan hyvinkin kurjissa tunnelmissa, mutta tästä syystä päätinkin tammikuussa ensimmäistä kertaa kunnolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa ne asiat kuntoon elämässäni joihin itse pystyn vaikuttamaan. Se vaati paljon ajatustyötä ja puhumista niin ystäville kun ulkopuolisille tahoille, itsensä huoltamista, ja ennenkaikkea aikaa.

Helmikuussa pääsin vähän pakenemaan kaikkea ja suuntasin Balille ja ystäväni luokse Perthiin. Tämä reissu kokonaisuudessaan oli suurin käännekohta koko vuodelle. Lähtiessäni olin aika onneton ja palatessani lähes neljä viikkoa myöhemmin kotiin olin kun toinen ihminen, olin taas löytänyt punaisen lankani. Pelkästään olemalla ja tekemällä juuri sitä mitä itse halusin.

Maalikuussa koitti jo vuosia pelkäämäni syntymäpäivä. Olin oikeasti stressannut tästä päivästä varmaankin viisi vuotta, lähinnä siksi mitä paineita koin yhteiskunnalta, minkälaista elämän pitäisi olla tässä vaiheessa. Täytin 40.

Olin peloissani kieltäytynyt järjestämästä juhlia koska mielestäni iässä ei ollut mitään juhlimista. Mutta luojan kiitos tulin järkiini sen verran että annoin luvan veljelleni ja ystävilleni järjestää juhlat jonne minun piti vaan ilmestyä. Ja se oli ehkä tämänhetkisen elämäni ihanin päivä!

Kaikki kriisit jäivät tähän päivään, enää ei kuulkaa iät stressaa (ainakaan yhdeksään vuoteen).

Keväässä oli mielettömän hyvä fengshui, se toi ensimmäisen vuoden kahdesta uudesta työpaikasta ja toi toivottua muutosta arkeen.

Valon lisäännyttyä kuvailin paljon ja nautin pienistä iloista, jotka tuntuivat lisääntyvän päivä päivältä.

Ja mikä kesä! Se oli ihan mieletön. Kaikki ne hellepäivät, eri partseilla, puistoissa ja rantakallioilla. Iltapyöräilyt lempishortseissani ilman yhtään kylmää viimaa. Onneksi räpsin paljon kuvia, näiden lämpö tulee ruudusta läpi kun kuvia selailee hieman nuupahtaneena pimeässä pakkaspäivässä.

Heinäkuussa oli ihan oikea kesäloma ilman mitään suunnitelmia, pelkkiä partsihengauksia, extempore-picnikkejä, saariretkiä ja iltauinteja.

Aikuisen elämäni paras kesä!

Syksyllä muutin uuteen kotiin, yhteen poikaystäväni kanssa (tuntuu vieläkin oudolta sanoa tuo ääneen). Voitte siis varmaan kuvitella tätä onnen huurrutamaa aikaa. Hymy on ollut korvissa aika tarkkaan siitä lähtien.

Samoihin aikoihin reissasimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin, ja rakastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Yhden vuoden parhaista sunnuntaista vietin kaatosateessa Berliinissä pakollisia nähtävyyksiä kierrellen ja Kreutzbergin illassa lautahökkeli-kuppilassa takkatulen ääressä punaviiniä siemaillen.

Sain tänä vuonna myös seurata veljentyttöni kasvua vauvasta vuoden ikäiseksi tahtotytöksi, viettää lauantain pizzatreffejä Tribunalissa samaan aikaan molempien lempimiekkosteni kanssa, juhlin tupaantuliaisia pariinkin otteeseen, pikkujouluja triplasti, kävin 60-, 6- ja 1-vuotispirskeissä ja pääsin vielä ratsastamaan ihka ensimmäistä kertaa.

Joulun vietän Rukan hangilla ja päätän tämän vuoden erittäin kiitollisena. Tänä vuonna oli mun vuoro, en edes tiennyt miltä tämmöinen onnekkuus tuntuu.

Ihanaa rauhaisaa joulua kaikille, ja toivon niitä samoja tähtiä myös teille ensi vuodeksi joiden alla itse sain tänä vuonna olla. ❤

XXXX