3 vuotta & 100 ideaa

Julkaistessani edellisen postaukseni ilmoitti WordPress juhlallisesti että se on 100. kirjoittamani artikkeli.

Aloitin kirjoittamisen tammikuussa 2016 kun elämä oli taas järissyt kovalla kädellä, ja jälkikäteen ajateltuna se on ollut pelastukseni. Olen ollut aikaisemmassa elämässäni huono puhumaan tunteistani ja jos en olisi löytänyt tätä terapiamuotoa kirjoittaa ajatukset puhtaaksi, olisin aika varmasti ainakin vähän huonommassa jamassa tänä päivänä, asiat patoutuneena ruuhkaksi asti sisälläni.

Välillä kauhistuttaa kuinka avoimesti asioitani jaan, mutta onnekseni olen saanut pelkkää hyvää palautetta, vertaistukea ja kiitoksia, eikä kukaan ole heittänyt heikkouksiani päälleni satuttamistarkoituksessa. Tuo suurempi blogiskene on välillä aika hurja, tai lähinnä ihmisten käytös kommenttikentissä ja instagram-kuvien alla. En tosiaankaan ole niin kovis että pärjäisin sen kanssa. Enkä muuten edes halua joutua pärjäämään, mielelläni pidän pahan maailman ja ilkeät ihmiset oman onnellisen maailmani ulkopuolella.

Itseäni suojellaksi olen myös halunnut pitää blogini pienenä, enkä ainakaan vielä ole liittynyt suuremman portaalin alle tavoittamaan suurempia lukijamääriä. Mietin asiaa usein, mutta ainakin vielä tämä tyyli ja tahti palvelee omia tarpeitani parhaiten. Voin jakaa syvemmät oivallukseni sekä myös kevyemmät vinkkini ystävällisessä ja kannustavassa ympäristössä, ja tuntuu että ne menevät juuri oikeisiin osoitteisiin.

Kirjoitan sillon kun on asiaa, nautin siitä että saan leikkiä kuvien kanssa ja kokeilla toimivia kuvausideoita (joskus ei kyllä hyvät ideat päässä toimi ollenkaan yhtä hyvin kamerassa), järjestellä sanamuotoja ja etsiä synonyymejä. Olen aina ollut tarkka kielen kanssa ja oikeinkirjoitus on itselleni tärkeää. Tiedän kyllä omat vajavaisuuteni. Kuvani toistavat välillä itseään ideoiden ja kaluston puutteessa, enkä koskaan pysty kilpailemaan ammattibloggareiden kuvauskaluston ja omien kuvaajien kanssa (vaikka minulla sattuukin nykyään onneksi asumaan yksi lahjakas kuvaaja saman katon alla). Lahjakkaampia kirjoittajiakin löytyy vaikka millä mitalla, välillä hutaisen tekstini kiireessä liikaa miettimättä kun haluan vaan asiani mahdollisimman nopeasti ulos. Teen tätä kehittyäkseni, koskaan ei voi olla liian hyvä enkä koe olevani vielä lähelläkään tosi hyvää.

Mutta kolme vuotta ja sata ideaa, näistä luvuista olen aika ylpeä. Luulen että olen toteuttanut kaikki ideat jotka mieleen juolahtaa, en juurikaan sensuroi. Kaikkein itselleni herkimmät aiheet jätän pois ja yleensä kirjoitan esteistä vasta kun niistä on selvitty.

Tähän loppuun tuntuu sopivalta linkata viisi luetuimpaa postaustani, en ole ihan varma korreloituvatko ne suosituimpien kanssa, itse katson että suosituimpia ovat ne jotka keräävät linkatessani Facebookiin eniten likejä ja kommentteja. Kosmetiikka-aiheet keräävät yleensä paljon kiitoksia ja kysymyksiä, mutta ajatuskirjoitukset ovat ehdottomasti pidetyimpiä. Luetuin on muuten vieläkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni, ja tuon introverttijutun oli joku linkannut jonnekin introverttien keskustelupastalle (alkoi yhtäkkiä blogin trafiikki nousemaan 🙂 ).Vanhoja postauksia en lue koskaan jälkikäteen, olen niin itsekriittinen että poistaisin varmaan kaikki jos niitä lukisin uudestaan, nytkin katsoin vaan statistiikasta numerot enkä edes avannut näitä.

Top 5

Fresh start

Havaintoja introvertin maailmasta

Got it from my Mama

Living my best life

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Ihanaa kun just sä luet tätä blogia, kiitos! Mä olen saanut niin paljon. Hyviä keskusteluja, uusia ystäviä ja alkanut uskoa omiin kykyihin vaikka aloitin ihan nollasta.

Oikein aurinkoista loppuviikkoa, kiva kun olet täällä!

XXX

Mainokset

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Olen jo pidempään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, ja nyt laitan sormet ristiin että saan kirjoitettua ne auki oikein.

Tällä hetkellä tunnen olevani hyvin onnekas. Sanoinkin ääneen lauantai-illan sushi-treffeillä ystävilleni, että vihdoin tuntuu että olen oma itseni, seitsemän vuoden hapuilun jälkeen. On turvallinen olo, jalat maassa ja uskallan suunnitella tulevaa. Nyt jälkikäteen vasta ymmärrän mitä suuret menetykset tekevät perusturvallisuudentunteelle. En sano että ole ollut onneton kaikki nämä vuodet, mutta nyt huomaan että olo on ollut enemmän tai vähemmän turvaton.

Meillä oli huono tuuri, isot asiat tapahtuivat liian lähekkäin toisiaan enkä ehtinyt päästä siinä välissä kunnolla pystyyn, osittain siitä syystä että tapahtumat olivat uusia asioita joita en osannut käsitellä. Totuushan on, että myrskyjä tässä elämässä tulee varmasti vielä olemaan, mutta nyt uskallan toivoa myös niitä iloisia onnen pyörteitä aallonpohjien vastapainoksi. Luotan siihen että universumi tasapainottaa vaa’an.

Se mitä olen miettinyt, ja mikä on vaikea muotoilla oikein, on ajatus siitä kuinka onnekas olen että kaikkien elämän käänteiden jälkeen minusta on tullut ihminen joka ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Onni ei siis ole ne asiat mitkä tapahtuivat, vaan se että koska ne tapahtuivat tuli minusta tämä henkilö kuka nyt olen.

Processed with VSCO with 7 preset

Kun herään aikaisin aamulla uuteen työpäivään, osaan olla kiitollinen siitä että minulla on ihana työpaikka mihin herätä. Vaikka joinain aamuina lämpimät lakanat houkuttelisivat huomattavasti enemmän kun ulkona vihmova lumimyrsky, en vaihtaisi väsyneitä arkiaamuja silti mihinkään. Vietin suuren osan viime vuodesta vapaaherrattarena ja vaikka joutilaat päivät ovat silloin tällöin luksusta, en kaipaa sitä aikaa yhtään. Sängystä ylös päästyäni olen onnellinen keittäessäni aamukahvit kahdelle, kun keitin niitä vuosia vain itselleni. Nipistän itseäni vieläkin välillä jotta uskoisin miten asiat loksahtivat, kuinka onnekas olen siitä että vierelläni on toinen. Se kelle voin kertoa ihan kaiken juuri sillä hetkellä kun asia mieleen juolahtaa, joka haastaa mielipiteitäni, antaa uutta näkökulmaa kaavoihini, pitää kiinni iltaisin ja halasi kun purskahdin aamulla spontaaniin itkuun kuullessani suru-uutisia Nykäsestä.

En voisi enää koskaan pitää itsestäänselvyytenä ystäviäni, jotka auttoivat minut läpi erilaisten mutkien, ja jotka ovat rinnallani yhä kaiken jälkeen. Enkä sitä että niitä uusia ihmisiä näyttää tippuvan syliini jatkuvasti lisää!

Arvostan aikoja kun kaikki läheiseni ovat terveitä enkä joudu kulkemaan päiviä läpi huolimöykky vatsassani. En pidä itsestäänselvyytenä ihanaa ja hauskaa perhettäni, veljiäni, siskoani ja setiäni joissa näen pilkahduksen isääni ja tätiäni jossa näen äitini vielä selvästi. Olen niin iloinen että ympärilläni on ihmisiä joissa vanhempani vielä elävät, mukaanlukien heidän kaikki ystävänsä jotka tunsivat heidät, jotka kantavat tietoa siitä kuinka erityisen hyvien tyyppien jälkeläinen olen.

Kaiken hyvä tuurin lisäksi saan nyt kuulua myös poikaystäväni mahtavaan perheeseen. Sen vastapainoksi että elinpiiri jossain vaiheessa kutistui, on se nyt taas lähtenyt kasvuun tämän ison ja tiiviin perheen myötä. On luotto siihen että elämä jatkuu ja kasvaa, mutta tiedän että se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Olen onnekas ja lähetän kiitokseni jonnekin, sille jollekin, joka laittoi asiat järjestymään.

Ja miksi tämän kirjoitin? Jotta ehkä ei tarvitsisi käydä mitään mullistavaa muistaakseen olla kiitollinen siitä mitä on. Ja kuinka paljon rikkaampaa elämä on sen jälkeen kun ymmärtää että mikään sinulla oleva ei ole automaattisesti sinun, ja voit menettää sen milloin vain. Nämä asiat joista olen kiitollinen käyvät mielessäni joka ikinen päivä, toivon että sitä päivää ei tule kun alan pitämään kaikkea tätä normaalina ja tavallisena.

XXX

Ei turhia lupauksia

Vielä eilen vuoden vaihtumisen juhlinnasta hieman nuupahtaneena päätin että tämä vuosi saa alkaa ilman yhtään lupausta. Ajattelin jatkaa samaa rataa kun viime vuonna, kultaisena sääntönä se että kaikki on sallittua kohtuudella.

Tänään olen ajatellut vuoden alkua ja lupauksia enemmän, ja keksin montakin hyvää kehityskohdetta omassa elämässäni, lähinnä keskittyen siihen miten olisin parempi Elina ympäristölleni.

Ja jos ne nyt julkisesti tähän kirjaan on niiden rikkominen aika paljon nolompaa ja vaikeampaa.

1. Tammikuussa puolitan ruutuaikani joulukuun ruutuajasta

En ole uskaltanut tätä joulukuun ruutuaikalukua vielä katsoa, mutta uskon että tämä tulee olemaan hyvin helppoa vähän keskittymällä. Liian usein puhelin nousee käteen ihan turhaan pläräämään instagramia läpi sen sadannen kerran. Aion laittaa puhelimen toiseen huoneeseen pariksi tunniksi iltaisin, ja keskittyä työmatkoilla ulkomaailman havainnoimiseen.

Toivon että tämän kuukauden kokeilun jälkeen jotain jää päälle ja puhelimen nostelu vähenee luonnollisesti. Lupaankin ensin vain tammikuun koska pienet tavoitteet on helpompi saavuttaa ja jatko on helpompi toteuttaa.

Haluan olla enemmän läsnä, itselleni ja läheisilleni.

2. Pienennän hiilijalanjälkeäni

Tämä lupaus on helppo pitää monen pienen teon kautta. Ostan vähemmän huonolaatuista kertakäyttömuotia, kierrätän vieläkin paremmin ja mietin enemmän etukäteen mitkä lennot lennän.

Huono omatunto ja huoli maapallomme kunnosta vaivaa jatkuvasti. Saarnata en halua, ainoastaan levittää tietoa ja tehdä minkä itse voin. Onnekseni asun samat arvot omaavan henkilön kanssa samassa taloudessa joten tämä lupaus on helppo pitää.

3. Teen pienen ryhtiliikkeen vuoden alkuun

Suuria muutoksia oman hyvinvointini ja terveyteni ylläpitämiseen en onnekseni tarvitse, hyvää oloa tuovat asiat lähtevät itselläni luonnollisesti selkärangasta. Jos en liiku olen levoton ja kiukkuinen.

Joulukuu meni hyvin vähällä liikkumisella peräkkäisten flunssien takia, ja vitamiinit jäivät liian monena päivänä välistä, joten olo ei ole (ehkä myös eilisen Lucan pizzan ansioista) hehkein mahdollinen. Toisaalta jouluaaton pikavatsatauti takasi sen että ainakaan jouluruokien kanssa ei tullut tehtyä ylilyöntejä.

Tammikuun kliseinen kuntokuuri alkaa tänään! Lisäksi lupaan koko tammikuun ajan juoda viherjauheeni joka päivä.

Blogin suhteen en lupaa mitään, aika ja valo on kortilla ja inspiraatio omituisesti hukassa. Mutta palaan aina kun sen pulpahtelee esille.

Kuvat tässä postauksessa ovat uudenvuoden aatolta, jolloin olo oli hehkeä sekunnin ajan ennen kun tuuli ja räntäsade veivät sen tunteen mennessään.

XXX

Vuoden parhaat hetket

Vuodenvaihde on ihan nurkan takana, ja luonnollisesti tässä vaiheessa oma mieli alkaa kertaamaan kulunutta vuotta. Sosiaalinen media myös vähän pakottaa kertaukseen, joka tuutista tulee flashbackeja ja vuoden parhaat -kollaaseja.

En pane kertausta pahakseni, on ihan hyvä pitää henkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta ja ehkä myös järjestää päässään pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa.

Oma vuoteni sisälsi poikkeuksellisen paljon muutoksia ja suuria oivalluksia. 2018 ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oikeastaan hyvinkin kurjissa tunnelmissa, mutta tästä syystä päätinkin tammikuussa ensimmäistä kertaa kunnolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa ne asiat kuntoon elämässäni joihin itse pystyn vaikuttamaan. Se vaati paljon ajatustyötä ja puhumista niin ystäville kun ulkopuolisille tahoille, itsensä huoltamista, ja ennenkaikkea aikaa.

Helmikuussa pääsin vähän pakenemaan kaikkea ja suuntasin Balille ja ystäväni luokse Perthiin. Tämä reissu kokonaisuudessaan oli suurin käännekohta koko vuodelle. Lähtiessäni olin aika onneton ja palatessani lähes neljä viikkoa myöhemmin kotiin olin kun toinen ihminen, olin taas löytänyt punaisen lankani. Pelkästään olemalla ja tekemällä juuri sitä mitä itse halusin.

Maalikuussa koitti jo vuosia pelkäämäni syntymäpäivä. Olin oikeasti stressannut tästä päivästä varmaankin viisi vuotta, lähinnä siksi mitä paineita koin yhteiskunnalta, minkälaista elämän pitäisi olla tässä vaiheessa. Täytin 40.

Olin peloissani kieltäytynyt järjestämästä juhlia koska mielestäni iässä ei ollut mitään juhlimista. Mutta luojan kiitos tulin järkiini sen verran että annoin luvan veljelleni ja ystävilleni järjestää juhlat jonne minun piti vaan ilmestyä. Ja se oli ehkä tämänhetkisen elämäni ihanin päivä!

Kaikki kriisit jäivät tähän päivään, enää ei kuulkaa iät stressaa (ainakaan yhdeksään vuoteen).

Keväässä oli mielettömän hyvä fengshui, se toi ensimmäisen vuoden kahdesta uudesta työpaikasta ja toi toivottua muutosta arkeen.

Valon lisäännyttyä kuvailin paljon ja nautin pienistä iloista, jotka tuntuivat lisääntyvän päivä päivältä.

Ja mikä kesä! Se oli ihan mieletön. Kaikki ne hellepäivät, eri partseilla, puistoissa ja rantakallioilla. Iltapyöräilyt lempishortseissani ilman yhtään kylmää viimaa. Onneksi räpsin paljon kuvia, näiden lämpö tulee ruudusta läpi kun kuvia selailee hieman nuupahtaneena pimeässä pakkaspäivässä.

Heinäkuussa oli ihan oikea kesäloma ilman mitään suunnitelmia, pelkkiä partsihengauksia, extempore-picnikkejä, saariretkiä ja iltauinteja.

Aikuisen elämäni paras kesä!

Syksyllä muutin uuteen kotiin, yhteen poikaystäväni kanssa (tuntuu vieläkin oudolta sanoa tuo ääneen). Voitte siis varmaan kuvitella tätä onnen huurrutamaa aikaa. Hymy on ollut korvissa aika tarkkaan siitä lähtien.

Samoihin aikoihin reissasimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin, ja rakastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Yhden vuoden parhaista sunnuntaista vietin kaatosateessa Berliinissä pakollisia nähtävyyksiä kierrellen ja Kreutzbergin illassa lautahökkeli-kuppilassa takkatulen ääressä punaviiniä siemaillen.

Sain tänä vuonna myös seurata veljentyttöni kasvua vauvasta vuoden ikäiseksi tahtotytöksi, viettää lauantain pizzatreffejä Tribunalissa samaan aikaan molempien lempimiekkosteni kanssa, juhlin tupaantuliaisia pariinkin otteeseen, pikkujouluja triplasti, kävin 60-, 6- ja 1-vuotispirskeissä ja pääsin vielä ratsastamaan ihka ensimmäistä kertaa.

Joulun vietän Rukan hangilla ja päätän tämän vuoden erittäin kiitollisena. Tänä vuonna oli mun vuoro, en edes tiennyt miltä tämmöinen onnekkuus tuntuu.

Ihanaa rauhaisaa joulua kaikille, ja toivon niitä samoja tähtiä myös teille ensi vuodeksi joiden alla itse sain tänä vuonna olla. ❤

XXXX

Beating November

Processed with VSCO with a5 preset

En aio huijata, kun kelloja siirrettiin oli sen operaation jälkeinen viikko aivan kamalan raskaan tuntuinen. Olin ollut pari viikkoa flunssassa, energiatasot alhaalla ja stressi ja liian aikaisin alkava pimeys aivan täydellä teholla tämän likan tainnoksiin. Tuntuu ihan käsittämättömältä miten voi selvitä tästä alkaneesta jatkuvasta pimeydestä, eihän tämä ole normaalin ihmisen elämää.

Aamuisin nauratti kun meikkasin huonolla kylppärin valolla vähän sokkona, ja vasta töissä hyvässä valossa pystyin tarkastamaan näytänkö ihan ihmiseltä vai olenko matkustanut metromatkan hiukan erikoisen näköisenä. Onneksi pahempia huteja ei ehtinyt syntymään.

Processed with VSCO with a5 preset

Kyselin meikkaajaystävältäni mitä valoa hän käyttää aamuisin säkkipimeässä meikatessaan, ja hän suositteli Innoluxin kirkasvalolamppua. Samaan aikaan toinen ystäväni kehui samaa lamppua ja kertoi sen auttavan hänen aamujaan huomattavasti.

Sain lamppusen käsiini tällä viikolla, mutta en olisi kyllä millään uskonut mikä vaikutus sillä on ollut. Huomasin jo ensimmäisenä aamua olevani erityisen hereillä toimistolle saapuessani, ja koko loppuviikko on jatkunut samoissa energisissä merkeissä. Puhkun hyvää tuulta ja tarmoa, jaksan tehdä ainakin 50% enemmän asioita kun aikaisempina päivinä.

Processed with VSCO with a5 preset

Olen lausunut ylistysoodeja lampusta lähes jokaiselle vastaantulijalle joka on jäänyt hetkeksikin juttelemaan, muun muassa työpaikan hississä, kauneushoitolassa ja perhechatissa. 😀 Mieletöntä mitä valoterapia voi aivokemioille tehdä! Näköjään sen myös että en pysty lopettamaan siitä puhumista.

Processed with VSCO with a5 preset

Lamppua ei suositella käytettävän yli kahta tuntia päivässä, itselle riittää hyvin se aika mitä aamutoimien suorittamiseen menee. Bonuksena näen hyvin mitä naamaani piirtelen. Olen myös nukkunut yöni erityisen sikeästi, haluaisin laittaa senkin taikalampun piikkiin.

Omat vinkkini marraskuun selättämiseen:

  • Jos saat flunssan malta sairastaa se kokonaan pois
  • Raahaa se peppu liikkumaan töiden jälkeen vaikka kuinka tuntuisi yöltä
  • Syö vitamiinit ja viherjauheet, juo tarpeeksi vettä
  • Nuku tarpeeksi, mutta älä liikaa. Päikkärit on ehkä parasta jättää pois kun elimistö on muutenkin sekaisin ikuisesta pimeydestä, nukut sitten paaaljon paremmin yöllä
  • Syö puhtaammin. Testaile mitkä ravintoaineet sopivat juuri sinulle ja saavat aikaan energisemmän olon.

Processed with VSCO with a5 preset

Toivottavasti siellä päässä riittää edes sen verran energiaa että jaksat raahautua kauppaan hakemaan sen pirun lampun, jos sen teet et kyllä kadu! Ja lamppu on siis Innolux Rondo Led, se pienempi pallura.

Valoa viikonloppuun!

XXX

Viikonloppu

Processed with VSCO with a2 preset

Ihana perjantai! Lämpötila laskee ja se tarkoittaa ilman kirkastumista, värit näkyvät taas selkeämmin ja kirkkaammin muutaman harmaan sumupäivän jälkeen.

Edessä on viikonloppu täynnä superkivoja juttuja! Aion ehtiä I love me -messuille, HopLop-treffeille viisivuotiaan lempi-ihmiseni kanssa, aikuisten treffeille isomman lempi-ihmiseni kanssa ja kestitä vielä perheitämme tupaantuliaiskahveilla.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Tuntuu että nämä ovat viimeisiä hetkiä nauttia näistä värikkäistä syyspäivistä, puut ovat jo onnistuneet pudottamaan suurimman osan lehdistä. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan seuraavaa vaihetta, pimeys lisääntyy ja ympäristö harmaantuu. Viime vuonna seikkailin koko lokakuun Balilla joka antoi ihan hurjasti voimia jaksamiseen pitkän talven kanssa. Tänä vuonna reissu aurinkoon jää kokonaan välistä ja pitääkin ottaa kaikki mahdolliset vippaskonstit käyttöön energian lataamisessa.

Jouluna pääsen onnekseni Rukan hangille ja ajatus kunnon laskureissusta lumen keskellä piristää kyllä kummasti. Jotain pitää olla aina suunnitteilla jotta arkea jaksaa puurtaa.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Olen mietiskellyt viime aikoina miten kaikelle ei vain riitä valitettavasti aikaa. Elämässä pystyy satsaamaan kerralla vain muutamaan asiaan kunnolla, ja viime kuukausina aikaa harrastuksille ja ystäville ei ole ollut niin paljon kun olisin halunnut. Kun työ vie leijonanosan päivästä, kärsivät minulla ystävien tapaamisten lisäksi myös tämä blogin tekeminen. Nyt kun olen saanut olla hetken vapaalla on molempien käyrät kirineet nousuun, olen saanut viettää ihania aamiaishetkiä tyyppieni kanssa, ja kuten huomaatte on into ja inspiraatio blogiinkin noussut.

Bloggaamisessa tarvitsen aikaa ja tilaa myös inspiraatiolle, parhaimmat älynväläykseni saan yleensä lenkillä. Ei riitä että on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa, eniten aikaa menee asioiden miettimiseen ja purkamiseen. Ja jos aika ja energia on kortilla muutenkin ei sisältöä oikein synny. Helpoiten kirjoitan asioista joista oikeasti olen innoissani ja  herättävät vahvoja tunteita, parhaimmat juttuni ovat syntyneet alle tunnissa.

Tekemällä tätä oppii, ja myös ajan kuluessa osaan varmaan tasapainottaa aikaani paremmin. Vielä ei myöskään itselläni ole mitään valmista putkea millä blogipostauksia toteutan, opettelen vasta kuvaamista ja mietin sitäkin mistä aiheista haluan julkisesti kirjoittaa. Eli aikaa menee paljon. Ja rakastan sitä, rakastan uuden oppimista ja uusien kulmien (niin ajatusten kun kuvakulmien 🙂 ) kanssa pelaamista.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Ihan parasta syysviikonloppua myös sinne!

XXXXX

 

Dress – Zara 

Knit – H&M

Living my best life

Processed with VSCO with hb1 preset

Miltä se tuntuu kun elämä keikahtaa monen vuoden jälkeen yhtäkkiä päälaelleen niin, että herää joka aamu onnellisena jonkun vierestä uuteen päivään, kalenteri täyttyy tuplasti menoista entiseen verrattuna ja mikään pieni murhe ei tunnu hetkauttavan juuri ollenkaan koska on vaan niin hyvä ja tasainen olo kokoajan?

No siltä että joutuu vähän nipistämään itseään välillä, koittaa ymmärtää miten tässä näin kävi. Miten kävikin näin hyvin. Voin ihan rehellisesti sanoa että elän nyt ehkä koko elämäni onnellisinta aikaa, ainakin sen elämän jonka vielä muistan.

Processed with VSCO with hb2 preset

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen ollut pitkään sinkku, ja opin  tulemaan erinomaisesti toimeen itsenäisesti. Kävin läpi kovia aikoja kun näinä vuosina menetin molemmat vanhempani, toki myös tukiverkosto oli olemassa, mutta nyt sen vasta ymmärrä kuinka paljon helpompaa elämä on kun on joku oma ihminen kehen tukeutua. Olen kiitollinen siitä että opin elämään yksin, en tiedä mikä muu olisi samalla tavalla voinut vahvistaa ja kasvattaa persoonaani yhtä kovasti. En voi missään nimessä sanoa että olen ennen ollut onneton, mutta nyt vain olen ihan helkkarin onnellinen ja kontrasti entiseen elämään on todella suuri.

Asioiden piti mennä juuri näin, olen vanhempi ja kypsempi, näen paremmin ison kuvan ja osaan todella arvostaa mitä nyt on. Kaikki mitä sain tuntuu vain suurelta ekstralta ja plussalta, ennen elämä ei ollut huonoa, nyt se on vain erityisen hyvää.

Joudun jollain tavalla myös rakentamaan omaa identiteettiäni uudestaan, olen niin pitkään tottunut elämään tietynlaista elämää. Mutta mitä nyt olen tutkinut tätä uutta Elinaa, tuntuu ensivaikutelma aika kivalta. Olen tasaisempi, iloisempi ja huomaavaisempi kun energiaa on vapautunut liikaa asioiden miettimiseltä ja murehtimiselta oikeaan elämään. Hirveän vähän ehtii ja jaksaa enää murehtia turhia, eikä murehdittavaa enää yhtäkkiä oikeastaan olekaan. Uuden elämän Elina on myös paljon armollisempi itselleen, kelpaan hyvin myös näin, hyvin epätäydellisenä.

Processed with VSCO with hb1 preset

Sen verran sisäinen analysoijani vielä on voimissaan että olen tätä uutta vaihetta halunnut miettiä ja nyt purkaa vähän ajatuksia tekstiksikin. Sinkkuihmisille aina hoetaan että jonain päivänä se onni tulee kohdalle, sillon kun vähiten sitä odotat. Voitte kuvitella kuinka monesti itse olen sen saanut kuulla. Ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa että kuulkaa, totta se on. Vaikka toivoin, en silti ihan uskonut että puun takaa voi tulla todella hyviä asioita. Mutta niitä tulee!

Processed with VSCO with f1 preset

Ihanaa aurinkoista viikkoa, toivotaan että kaikki lehdet ei putoa puista vielä ihan huomenna!

XXXX