COLOR THERAPY

Vaikka kirkasvalolamppu auttaakin väsymykseen, meni meikäläisellä ihan täysin kuppi nurin ulkona vallitsevan harmauden kanssa. Eksyin harmaannuksissani katselemaan reissukuvia ja olisin melkein tarvinnut aurinkolasit niitä katsellessa, niin kovaa loisti värien kirkkaus niistä kontrastina tähän hetkeen.

Instagramissa asiasta valittamisesta sain inspiraation jakaa värejä myös tänne, toivottavasti värit Balilta, Italiasta ja Ausseista virkistäisi vähän muidenkin kaamosaivoja. Maksimaalisen terapian saamiseksi suosittelen katsomaan näitä isolta ruudulta (tai isommalta kun kännykän), toimii itselläni aika hyvin. Antaa toivoa että maailmassa on vielä väriä!

Voimia loppuviikon taapertamiseen, lauantaina näyttäisi sääennusteiden perusteella olevan vähän valoa tiedossa!

XXX

10 x from my phone

Nappailen paljon kuvia puhelimella hetken mielijohteesta reittieni varrelta. Kulunut lokakuu on ollut niin uskomattoman kaunis ja kuvia on kertynytkin ennätysmäärä arkistoihin, joten ajattelin jakaa näitä  hetkiä myös tänne enkä jättää pelkästään pölyyntymään kovalevylle.

Viimeisiä värikkäitä lehtikasoja, matkalla kasvohoitoon huomasin lenkkareitteni maastoutuvan lehtiin hienosti ja päätin hypätä joukkoon. Taisi olla myös samalla viimeisiä hetkiä olla paljain nilkoin liikenteessä, pieni flunssanpoikanen päällä täällä.

Pääsimme vihdoin testaamaan kehutun Social Burgerjointin, rakastan hyvää burgeria yli kaiken, ja tämä meni kyllä Helsingin burgaritarjonnan top kakkoseen. Toisena listalla keikkuu Bites Vallilan burgeri, paremmuusjärjestystä en vielä osaa päättää.

Syysmaisema eräänä erityisen hyvänä päivänä vanhoilta kotinurkilta Kalliosta. Sydäntä särkee näiden värikkäiden päivien katoaminen, pitää koittaa löytää valoa ja iloa tulevasta marraskuusta jollain ihmeellisellä konstilla. Ainakin kirkasvalolamppu on hankintalistalla!

Yksi iso plussa Ruoholahteen muuttamisessa ovat olleet mielettömät auringonlaskut. Tämän sumuisen auringonlaskun hälytti ihana poikaystäväni ystävällisesti katsomaan rantaan takapihallemme, olisi muuten jäänyt kokonaan kokematta. En muuten ollut ainoa kuvaaja tuolla rannassa, sumu oli todella maaginen mutta hyvin vaikea tallentaa kuvaan.

En saa tarpeekseni uuden kotini isoista ikkunoista ja sisään tulvivasta valosta. Näitä tavallisia kotihetkiä on kertynyt kameran rullalle lukemattomia. Arjen kauneus ja pienet nätit asiat tekevät päivistä niin paljon parempia.

Processed with VSCO with hb2 preset

Teimme viimeisenä ruskaviikonloppuna syysretken Porkkalaan ja kotimatkalla bongasimme hienon lintutornin jota ei voinut millään ohittaa. Näköalat olivatkin pilvisestä päivästä huolimatta ylhäältä ihan mielettömät, kauas merelle asti.

Asun tällä hetkellä ihan mielettömässä miljöössä ja otan siitä todellakin kaiken irti. Auringonlaskukuvia ja arjen kauneutta siis seuraa jatkossakin ihan varmasti.

XXX

E

 

Viikonloppu

Processed with VSCO with a2 preset

Ihana perjantai! Lämpötila laskee ja se tarkoittaa ilman kirkastumista, värit näkyvät taas selkeämmin ja kirkkaammin muutaman harmaan sumupäivän jälkeen.

Edessä on viikonloppu täynnä superkivoja juttuja! Aion ehtiä I love me -messuille, HopLop-treffeille viisivuotiaan lempi-ihmiseni kanssa, aikuisten treffeille isomman lempi-ihmiseni kanssa ja kestitä vielä perheitämme tupaantuliaiskahveilla.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Tuntuu että nämä ovat viimeisiä hetkiä nauttia näistä värikkäistä syyspäivistä, puut ovat jo onnistuneet pudottamaan suurimman osan lehdistä. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan seuraavaa vaihetta, pimeys lisääntyy ja ympäristö harmaantuu. Viime vuonna seikkailin koko lokakuun Balilla joka antoi ihan hurjasti voimia jaksamiseen pitkän talven kanssa. Tänä vuonna reissu aurinkoon jää kokonaan välistä ja pitääkin ottaa kaikki mahdolliset vippaskonstit käyttöön energian lataamisessa.

Jouluna pääsen onnekseni Rukan hangille ja ajatus kunnon laskureissusta lumen keskellä piristää kyllä kummasti. Jotain pitää olla aina suunnitteilla jotta arkea jaksaa puurtaa.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Olen mietiskellyt viime aikoina miten kaikelle ei vain riitä valitettavasti aikaa. Elämässä pystyy satsaamaan kerralla vain muutamaan asiaan kunnolla, ja viime kuukausina aikaa harrastuksille ja ystäville ei ole ollut niin paljon kun olisin halunnut. Kun työ vie leijonanosan päivästä, kärsivät minulla ystävien tapaamisten lisäksi myös tämä blogin tekeminen. Nyt kun olen saanut olla hetken vapaalla on molempien käyrät kirineet nousuun, olen saanut viettää ihania aamiaishetkiä tyyppieni kanssa, ja kuten huomaatte on into ja inspiraatio blogiinkin noussut.

Bloggaamisessa tarvitsen aikaa ja tilaa myös inspiraatiolle, parhaimmat älynväläykseni saan yleensä lenkillä. Ei riitä että on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa, eniten aikaa menee asioiden miettimiseen ja purkamiseen. Ja jos aika ja energia on kortilla muutenkin ei sisältöä oikein synny. Helpoiten kirjoitan asioista joista oikeasti olen innoissani ja  herättävät vahvoja tunteita, parhaimmat juttuni ovat syntyneet alle tunnissa.

Tekemällä tätä oppii, ja myös ajan kuluessa osaan varmaan tasapainottaa aikaani paremmin. Vielä ei myöskään itselläni ole mitään valmista putkea millä blogipostauksia toteutan, opettelen vasta kuvaamista ja mietin sitäkin mistä aiheista haluan julkisesti kirjoittaa. Eli aikaa menee paljon. Ja rakastan sitä, rakastan uuden oppimista ja uusien kulmien (niin ajatusten kun kuvakulmien 🙂 ) kanssa pelaamista.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Ihan parasta syysviikonloppua myös sinne!

XXXXX

 

Dress – Zara 

Knit – H&M

Living my best life

Processed with VSCO with hb1 preset

Miltä se tuntuu kun elämä keikahtaa monen vuoden jälkeen yhtäkkiä päälaelleen niin, että herää joka aamu onnellisena jonkun vierestä uuteen päivään, kalenteri täyttyy tuplasti menoista entiseen verrattuna ja mikään pieni murhe ei tunnu hetkauttavan juuri ollenkaan koska on vaan niin hyvä ja tasainen olo kokoajan?

No siltä että joutuu vähän nipistämään itseään välillä, koittaa ymmärtää miten tässä näin kävi. Miten kävikin näin hyvin. Voin ihan rehellisesti sanoa että elän nyt ehkä koko elämäni onnellisinta aikaa, ainakin sen elämän jonka vielä muistan.

Processed with VSCO with hb2 preset

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen ollut pitkään sinkku, ja opin  tulemaan erinomaisesti toimeen itsenäisesti. Kävin läpi kovia aikoja kun näinä vuosina menetin molemmat vanhempani, toki myös tukiverkosto oli olemassa, mutta nyt sen vasta ymmärrä kuinka paljon helpompaa elämä on kun on joku oma ihminen kehen tukeutua. Olen kiitollinen siitä että opin elämään yksin, en tiedä mikä muu olisi samalla tavalla voinut vahvistaa ja kasvattaa persoonaani yhtä kovasti. En voi missään nimessä sanoa että olen ennen ollut onneton, mutta nyt vain olen ihan helkkarin onnellinen ja kontrasti entiseen elämään on todella suuri.

Asioiden piti mennä juuri näin, olen vanhempi ja kypsempi, näen paremmin ison kuvan ja osaan todella arvostaa mitä nyt on. Kaikki mitä sain tuntuu vain suurelta ekstralta ja plussalta, ennen elämä ei ollut huonoa, nyt se on vain erityisen hyvää.

Joudun jollain tavalla myös rakentamaan omaa identiteettiäni uudestaan, olen niin pitkään tottunut elämään tietynlaista elämää. Mutta mitä nyt olen tutkinut tätä uutta Elinaa, tuntuu ensivaikutelma aika kivalta. Olen tasaisempi, iloisempi ja huomaavaisempi kun energiaa on vapautunut liikaa asioiden miettimiseltä ja murehtimiselta oikeaan elämään. Hirveän vähän ehtii ja jaksaa enää murehtia turhia, eikä murehdittavaa enää yhtäkkiä oikeastaan olekaan. Uuden elämän Elina on myös paljon armollisempi itselleen, kelpaan hyvin myös näin, hyvin epätäydellisenä.

Processed with VSCO with hb1 preset

Sen verran sisäinen analysoijani vielä on voimissaan että olen tätä uutta vaihetta halunnut miettiä ja nyt purkaa vähän ajatuksia tekstiksikin. Sinkkuihmisille aina hoetaan että jonain päivänä se onni tulee kohdalle, sillon kun vähiten sitä odotat. Voitte kuvitella kuinka monesti itse olen sen saanut kuulla. Ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa että kuulkaa, totta se on. Vaikka toivoin, en silti ihan uskonut että puun takaa voi tulla todella hyviä asioita. Mutta niitä tulee!

Processed with VSCO with f1 preset

Ihanaa aurinkoista viikkoa, toivotaan että kaikki lehdet ei putoa puista vielä ihan huomenna!

XXXX

 

Busy being happy

621842e6-9d43-4559-841d-7c026832d453

No hupsista! Pari kuukautta jo melkein vierähtänyt siitä kun olen blogin viimeksi avannut, mutta nyt jos ujutan tämän postauksen tähän kesäkuun viimeiselle päivälle niin ei ole jäänyt yhtään kalenterikuukautta välistä. 🙂

Tämä mieletön kesä on vienyt täysin mennessään, toukokuun helteissä ei tullut mieleenkään kökkiä sisällä dataamassa, oli kiire juosta ulkona ja nauttia jokaikisestä hetkestä siinä ihanassa paahteessa. Sitten kävi niin, että aloitin uuden työn joka oletettavasti on myös syönyt aikaani ja uuden oppiminen on myös selkeästi rajoittanut aivokapasiteettiani blokaten luovuutta hetkellisesti. Elämä yllätti myös toisella tavalla ihan odottamatta ja olen lentänyt myös mukavissa pilvilinnoissa tässä hetken aikaa.

On kestänyt hetken jäsennellä näitä uusia tilanteita ja päästä itsekin tähän kyytiin mukaan, niin vauhdilla on asioita tapahtunut.

ee240f6c-e52f-4400-9210-0fbe149a1075

8fd2d41a-c61a-429e-9bf0-b83525f660a5

On siis ollut kiire elää onnellista elämää. Ja hitto kun olenkin tätä kaivannut. Tavallista arkea, pyörämatkoja töihin, lounaspaikkojen metsästystä ja sitä että perjantaina on aiiiivan rätti.

Viikonloput tuntuvat ansaituilta ja ihanilta keitailta keskellä arjen pyöritystä, ja iltalenkeillä töiden jälkeen sydän pakahtuu näistä kesäilloista ja kaikista sen tuoksuista.

861897a2-e5cc-4b64-a57f-042edd9ebdcd

En rehellisesti sanoen muista milloin elämä olisi viimeksi tuntunut näin hyvältä, en muistanut että tältä voi edes tuntua. En sano että aikaisemmin olisi ollut mitenkään erityisen kurjaa, nyt on vaan erityisen ihanaa. Täysin ilman huolia, pieniä perhosia vatsan pohjassa, iso osa kesää vielä edessä.

3033f1de-b3f6-421f-abc6-a5045efcd540

2b0124f9-427a-4d1c-b48b-9e93606e1a35

Ei mulla mitään sen kummempaa asiaa teille ollut, halusin tulla sanomaan heippa, ja sen että luovuus on tehnyt taas paluun ja ideoita kirjoitteluun alkaa taas valua näppäimistölle asti.

Ja myös sen että asioita tapahtuu odottamatta, nurkan takana voi odottaa ihan mitä vaan. Don’t give up. Ever.

d8dccb84-21d6-48e3-b446-72453fa863e9

Eilen oli hyvä päivä ja sen kruunasi Draken uusi levy, ra-kas-tan.

Don’t Matter To Me – Drake

Ihanaa viikonloppua!

XXXX

E

5 x Ilonaiheet just nyt

542acd67-e056-4fa7-b9d7-d21243e0a431-1

Blogini alkuaikoina kirjoittelin sarjaa pienistä asioista jotka tekevät minut onnelliseksi (uusimman löydät tästä: Things that make me happy pt. 3) ja nythän se sarja jatkuu!

Oikomishoito loppuu kolmen viikon päästä! Vuoden kestänyt Invisalign-hoito on siis hyvin loppusuoralla. Ja hampaat ovat niin suorat! Teen kattavamman raportin hoidosta kun hampaat ovat ihan valmiit, hoidon lopuksi ylärivistöni muovipaikat (etuhampaani ovat onnettomuuden jäljiltä puoliksi muovia) vaihdetaan nykyaikaisempiin ja hoidon aikana hampaiden liikkuessa yläriviin on tullut myös ylimääräinen rako joka tilkitään.

Tuntuu oudolta että kohta ei tarvitse joka aamu ja ilta pestä muovikiskoja fairyllä ja vauvan hammasharjalla, pestä omia hampaitaan monta kertaa päivässä ja muistaa laittaa kiskot takaisin aina ruokailujen jälkeen. Saan ihan hirveästi ylimääräistä aikaa!

Hammasasiat jakavat mielipiteitä ja suurta osaa pienet vinoumat hampaissa ei haittaa, mutta itse en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Puhdistus on huomattavasti helpompaa kun hampaat ovat suorassa rivissä, ja itselläni alahampaat olivat sen verran sekaisin että se häiritsi itseäni paljon. Yksi asia vähemmän mitä murehtia.

Löysin metsästämäni Niket. Ystäväni esitteli talvemmalla omat Airforce 1 Upsteppinsä ja siitä lähtien ne ovat olleet etsintälistallani. Lenkkaritarjonta on nykyisin suurempaa kun koskaan, mutta olen hyvin tarkka siitä mitä jalkaani kelpuutan. Niiden pitää näyttää tarpeeksi minulta. Kaikista nettikaupoista oli koot jo loppu, kävin keskustan lenkkariliikkeet + Itiksen uuden JD Sportsin (reklamaatio muuten sinne, mimmien osasto on ehkä yksi kolmasosa miesten osastosta, miksi? En osta sieltä kostoksi mitään.), mutta mistään en näitä onnistunut löytämään. Kunnes kävelin ihan muissa asioissa sisään Roban Good Kicksiin ja siellä ne odottivat nenäni edessä ja ihana Tuomo kaivoi oman kokoni viimeisten joukosta kaapistaan. Opetus: mene aina ensin Roballe vaikka matka sinne tuntuisi henkisesti pitkältä.

Nämä klassikot pienellä päivityksellä tuli tarpeeseen! Ensimmäiset valkoiset AF:ni muuten. Mukavuudeltaan nämä eivät Addujani pese, mutta ovat hyvä vaihtelu rotaatioon. Olen hyvissä  kengissä nyt!

Kevätvaatteet joita voi vihdoin käyttää. Tein maaliskuussa järjestettävistä Skattan Sample Saleista sairaan hyviä löytöjä lempimerkiltäni Samsøe&Samsøelta. Kuvissa näkyvä pitkä farkkutakki, maailman kivoin nahkatakki ja ruosteen (?) värinen huppari ovat lemppareitani juuri nyt. Tyylini on hyvin pelkistetty ja menen useimmiten mukavuus edellä. Kotiin tullessa ihan ensimmäisenä vaihtuu legginssit päälle. Käyttämäni värimaailma ei hirveästi poikkea musta-valkoinen-denim-harmaa -skaalasta. Pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä, valkoinen teeppa mustilla housuilla tai farkuilla on helppoa, nopeaa, tyylikästä ja mukavaa. Tätäkin komboa löytyy hyvin erilaisilla variaatioilla, on löysempää housua ja pillifarkkua, teeppojen pituus vaihtelee usein housujen vyötärön mukaan. Tuo instagramissanikin vilahdellut oranssihtava huppari aiheuttikin ystävissäni hämmennystä, kaksi kaveriani ei ensin tunnistanut minua se päällä. 🙂

Uudet hyvät meikkilöydöt. Löysin vihdoin täydellisen ripsivärin. Ja jos yhtään meikäläistä tunnet, tiedät että kävin muutaman läpi etsinnöissäni. Too Faced Better Than Sex  -mascara sai tämän pokaalin itselleen. Kokeile itse ja hämmästy, elinamaiseen tapaan tätäkään ei tosin saa Suomesta, nappaa mukaan lentokentältä reissuiltasi tai käy tilaamassa Cult Beauty -nettikaupasta.

Toinen kiva löytö kirjaimellisesti lykättiin käteeni pr-toimiston pressipäivillä Marimekon pisteellä. Marimekko for Clinique sarjaan kuuluva kosteuttava lip gloss tuntuu aivan huipputuotteelta. Huuleni vaativat paljon kosteutta ja aikaisemmin olen aina laittanut huulirasvan värin alle, mutta tässä saan molemmat vaiheet samassa paketissa. Ja pussukastani löytyäv sävy oli myös ihan nappi (17 spritz pop, kuvissa huulilla). *

Terveys. Olen ollut nyt jo seitsemän kuukautta yhtäjaksoisesti terve, pientä Balin ilmastointiflunssaa lukuunottamatta. Terve Suomessa. Ja se tuntuu ihan uskomattomalta lottovoitolta, kun taistelin pari vuotta lukuisten flunssien, anemian ja kaikenlaisten pikkuvaivojen kanssa. Jotain tässä on tehty siis oikein. Käyttämieni vitamiini- ja ravintolisien päälle olen nyt ottanut pakkiini aamuisin vedettävän viherjauhe-sitruunamehu-juoman, siitä saa heti päivän aluksi hyvin ravinnerikkaan boostin joka lisää myös vastustuskykyä. Lisäksi vaihdoin kahvimaidon kauramaitoon, ihan mielenkiinnosta maidon vähentämisen vaikutuksiin kun satuin tykästymään vihdoin kauramaidon makuun.

Nyt koputan kovasti puuta, mutta katsotaan jos tässä saisi vuoden täyteen täysin tervettä elämää, se olisi ihan paras saavutus.

+ Bonuksena vielä hyvä ystäväviikko. Omistan aivan ihania ystäviä ja tällä viikolla on tullut monta kivaa piristyshetkeä kun joku kyselee muuten vaan kuulumisia, joku pyytää luokseen Amerikkaan, joku pirauttelee pari kertaa päivässä tai lähettää viestin että olet muuten tosi ihana. Onneksi muistan aina välillä että olen hyvin onnekas. Terve ja ihanilla ihmisillä ympäröity.

Mietippä itsekin ajankuluksi 5 asiaa mistä olet onnellinen juuri nyt.

Ihanaa viikonlopun alkua!

E

* Tuote saatu

Up to you

017ad9b0-fa9c-4e99-b4bc-6e67d987af80

Onko kellään muulla tunnetta että kaikki ovat seonneet onnesta tästä kevätauringosta? En ole varmaan koskaan kuullut niin monesta suusta (itseni mukaan lukien!) onnen huokauksia saman viikon aikana. Enkä hitto vie ihmettele, joka nurkkaan tunkeva valo ja kevenevä vaatetus pakottaa väkisinkin suupielet ylös. Herään aamulla auringonpaisteeseen joka jatkuu pitkälle iltaan, saan ystävältä maailman kauneimmat kukat kiitokseksi koiranpennun vahtimisesta, se koiranpennun vahtiminen!, vuoden ensimmäiset kahvit Kumpulan pihalla ja vielä juoksukauden aloitus tällä viikolla.

Koti sai kevätsiivouksen ja elämä pienen yllättävän käänteen, enkä muista millon viimeksi olisin voinut sanoa rehellisesti että olo on näin onnellinen. Nyt se on, ja tämä kevät sen teki.

49e1110a-79bc-4204-a5fa-b6bb817d3d21

5d8886b0-7ac7-478e-a7a3-0dcd25b1f223

Koin taas pienen valaistumisen, tietysti hyvin yksinkertaisesta ja aika itsestäänselvästä asiasta. Yhtäkkiä tajusin, että se riittää että on onnellinen tällä sekunnilla. Jos on onnellinen juuri nyt, millään muulla ei ole väliä. Ei tulevaisuudella ja odotuksilla, eikä varsinkaan menneisyydellä. Menneisyys on se joka toi tähän minut tähän pisteeseen, kaiken piti tapahtua jotta olisin juuri tämä henkilö tässä mielentilassa nyt.

On kun iso painolasti olisi kadonnut harteilta, tuntuu että oman onnen tavoittelu (jos sitä nyt voi tavoitteluksi kutsua) on liittynyt liikaa odotuksiin niistä asioista joita omassa elämässä pitäisi vielä olla. Tai jopa huoleen siitä, että joo, olen nyt onnellinen tällä hetkellä, mutta eihän tämä tunne kestä.

Mitä väliä? Miksi aina kannan huolta tulevasta ja asetan itselleni turhia odotuksia, kun sitä ei voi koskaan ennustaa, ja ne odotukset eivät kuitenkaan tule vastaamaan sitä todellisuutta? Yhtään väheksymättä niitä odotuksia, mutta elämä on opettanut että mitään ei voi suunnitella eikä tällä hetkellä ole aavistustakaan mitä maailmankaikkeus on varalleni suunnitellut.

27374848-ce32-4b28-91a5-e4fe214c11c4

Elämä heittää kaikenlaisia esteitä välillä eteen, harva meistä on niin onnekas että pääsee luovimaan pelkässä myötätuulessa koko aikansa täällä. Itse olen kasvanut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kun vuosiin. Ja juu, henkisesti. 🙂 (Näsäviisaalle veljelleni tämä lisäys, kuulen hänen kommenttinsa päässäni kun kirjoitan tätä. Pituutta en ole kasvanut sen jälkeen kun täytin 12.)

Vaikka viiden vuoden sisään itselleni mahtuu kaksi suurinta menetystä, en koe että ne vaikeat hetket olisivat kasvattaneet. Opin sen miltä menetys tuntuu, mutta ei se tee minusta mitään eksperttiä. Jokainen menetys on erilainen, ja jokainen kohtaa ne omalla tavallaan.  Itsestään voi oppia paljon, miten käsittelee vaikeat vaiheet ja tilanteet, ja lähipiiristään voi oppia kuinka suuri tuki se voi olla. Syöpä ja kuolema on suurinta paskaa. Se on minun suuri oppini.

Todellinen henkinen kasvu tapahtuikin vasta kun myrskyt olivat jo tyyntyneet, oli aikaa ajatella, oli aikaa reissata, ja yhtäkkiä puoli vuotta myöhemmin tuntuu että jotain isompaa muutosta on huomaamatta tapahtunut. Se miten suhtaudun asioihin on muuttunut.

Vaikeita aikoja tulee aina ja niissä hetkissä ei positiivinen diipadaapa paljon auta, mutta kun katsoo taaksepäin ymmärtää että kukaan muu ei tee sinusta onnellista. Vain sinä itse pystyt siihen. Se on hyvä perusmuistutus asettaa takaraivoon, jos kerran on saanut itsensä onnelliseen tilaan, pystyy siihen uudestaankin.

e6cafec2-b6cf-4ad4-a8c5-fdf03718de47

ca452d61-a964-43cc-b514-fa55cf09bc3f

Jokaisella meillä on oma reittimme, enkä siinä voi olla avuksi, voin vain kertoa omaa tarinaani. Itse opin mitä kannattaa tehdä oman hyvän olon maksimoimiseksi ja mitä jättää tekemättä. Ja ajan myötä näistä asioista tulee rutiini.

On minulla yksi iso neuvo kyllä.

Aika.

Taikasana joka oikeasti toimii. Aika auttaa aina.

32b86e7c-9479-4708-9d0b-971dd9a6da0f

Taistelin tätä vastaan, niin itsestäänselvä biisivalinta tähän kohtaan, mutta en voittanut taistelua. Omalla kevätsoittolistallani tämä on varmuudeksi kolme kertaa.

Paperi T – Kaikki On Hyvin 

Ihanaa sunnuntaita!

XXXXXX

Ikävä

1120a951-1604-4c31-baa2-f16f01160d2a

Välillä tuntuu että on hulluutta matkustaa kun aina jätän palan sydämestäni eri paikkoihin. Sitten taas ymmärtää, että ikävä on aika kaunis tunne, se haikeus, ja se että jotkut kuvat saavat sydämen pamppailemaan nopeammin.

Tällä hetkellä on niin kova ikävä Canggu Bona Kubua ja sen huonetta numero 137, että rintaa puristaa. Huone on reunimmainen riisipeltonäkymällä, kukaan ei kulkenut siitä ohi ja sai olla ylhäisessä rauhassa ilman että altaalla olijat pääsevät tiirailemaan huoneeseen.

Ilmastointi hurisi viilentäen aina kun astuin sisään, ulos astuessa vastaan otti ihana lämmin kostea kuumuus joka ei hellittänyt edes auringon laskiessa. Kuinka kova ikävä on niitä aamuja kun hyppäsin suihkunraikkaana (sen sekunnin) skootterin selkään ja ajelin sinne mikä sinä päivänä veti puoleensa. Niitä päiviä kun makoilin poolilla ennen keskipäivän kestämätöntä kuumuutta ja luin kirjan toisensa perään.

img_2819-1

Bona Kubun henkilökunta on erityisen ihanaa, aina hymyilevät kasvot ja pehmeä iso sänky pedattuna joka päivä valmiiksi. Respan Wayanin Miss Elina huutelut monta kertaa päivässä. Miss Elina how are youuuuu! Olisin voinut pyytää varmaan mitä tahansa ja se olisi järjestynyt. Tapasin myös Wayanin perhettä ja olisin varmaan päässyt heidän kotiinsa kylään jos olisin ollut vielä vähän pidempään. 🙂

Niinä iltoina kun olin paikalla auringon laskun aikaan juoksin alas ottamaan kuvia aidan rakojen läpi riisipellolle. Eräs ilta eräs miespuolinen työntekijä (miksi en tiedä nimeä!) kysyi haluanko lähteä pellolle kävelemään ja avasi aidassa olevan portin vapauteen. Myös parvekkeelta näkemäni tie pellon keskellä jota en ollut aikaisempina kertoina huomannut kiinnosti. Mies lähti hakemaan minulle tikkaita mutta olin jo ehtinyt alas kun hän palasi.

Tämä pieni reissu jää varmasti ikuisesti mieleeni, seikkailin itsekseni pellon yli (josta jälkikäteen kuulin että se saattaa kuhista käärmeitä) auringon laskiessa ja munkkien laulaessa jossain lähellä ja lähdin tutkimaan minne salaperäinen tie johtaa. Palatessani oli ehtinyt tulla jo pimeää ja keinottelin itseni kännykän fikkarin avulla pellon läpi, tikkaat olivat odottamassa avoimen portin edessä. Kipusin takaisin pihalle ja olin hyppäämässä skootterin selkään hakemaan ruokaa kun tämä samainen miekkonen ajoi pihaan, hän  oli lähtenyt etsimään minua toista kautta. Pyytelin kovasti anteeksi aiheuttamaani huolta, ei ilmeisesti ole kovin luvallista päästää vieraita sekoilemaan pellolle pimeässä. Anteeksi vielä kerran sinä iloinen mukava herra! Pari videota retkestä muuten löytyy Instagramini kohokohdista.

facetune_22-03-2018-10-02-12

Jos matkasi suuntaa Cangguun ja kaipaat majoitusta hyvällä hintalaatusuhteella, suosittelen Bona Kubua lämpimästi. Olen majoittunut täällä nyt yhteensä kolme kertaa, ja tämä viimeinen kerta vei sydämeni kokonaan. Olo oli turvallinen ja huoleton. Ja jos mahdollista, koita saada huone numero 137. 🙂

abe1bd52-c57e-407a-862f-6fca9ac2d1df

Vähän helpotti tätä ikävää kun sain purettua sitä tekstiksi, seuraavat ikävöinnin aiheet ovat Lembonganin auringonlaskut ja Ceninganin aamut.

XXXX

Good trip

facetune_25-02-2018-17-16-29

Muutama aamu vielä reissua jäljellä, ja vihdoin sain sen olon mitä olin ehkä alitajuisesti tullut hakemaan. Olosuhteet matkan alkuun ovat melkeinpä samat, mutta mieli tuntuu olevan aivan eri planeetalla missä se oli pari viikkoa sitten. Maailmankuva on taas muuttunut vaikka itse maailma ei.

Kun tulin Cangguun olin aika surullinen ja ahdistunut. Edellisen reissun haamut kulkivat matkassa monta päivää, ja vaikka koitin iloita kaikesta ympärillä olevasta muistot tekivät liian kipeää. Tuntui että reissasin kummitusten kanssa enkä saanut niitä millään karistettua. On todella jännä tunne tuntea istuvansa jonkun kanssa paikassa jossa viimeksi yhdessä istuttiin vaikka hän on tuhansien kilometrien päässä. Tuntuu että Balilla kaikki muistot voimistuvat miljoonakertaisiksi ja se johtuu varmasti kaikista tuoksuista ja väreistä. Aistimuisti on voimakas.

126b1877-b3f5-4a38-9d3b-f998b10b8a84

Australian pyrähdys oli suuri helpotus ja sen jälkeen vielä saariseikkailu sai mielen uusille radoille. Tällä kertaa tänne oli todella ihana tulla, vanha hyvä majoituspaikka tuntuu todella kivalta ja kotoisalta (ja puhtaalta!) maaseuturetken jälkeen. Täällä on iloinen herra Wayan respassa ja maailman mukavin sänky jossa nukun kun tukki. Sain myös käyttööni skootterin joka kulkee kun unelma, se teki tänään hyvin onnelliseksi. I love my Scoopy!

Tämä reissu onkin hyvä muistutus itselle jatkoa varten, jos elämä tuntuu umpisumuiselta on hyvä ottaa kunnon välimatka ja iso harppaus hetkeksi sivuun. Se auttaa ihan aina. Muistot haalistuvat ajan kanssa sitä nopeammin mitä enemmän asioita tekee. Olen luonut uusia muistoja, ja ihminen on rakennettu niin onnekkaasti että vanhat tekevät niille tilaa ja ne pienenevät ajan myötä pikkiriikkisiksi.

facetune_25-02-2018-17-22-51

Ystäväni lupasi minulle että loppureissu tulee olemaan erilainen, ja niinhän siinä kävi. Olen tehnyt tästä paikasta omani, ja olen iloinen että juuri tämän matkan tein. Kummituksia näkee vähemmän ja nyt uskallan palata joskus uudestaan.

Nyt nautin jokaisesta jäljellä olevasta aamusta täällä ihanassa lämmössä ja palaan iloisena ja levänneenä pakkas-Helsinkiin. Kaikkia ihmisiäni on jo kova ikävä, ja uutta sohvaa myös!

9630b96b-f5ab-4158-9f94-21464f86e4d0

Jos sinulla on mahdollisuus matkustaa niin lähde aina. Se on sääntö. Aina.

0a192cf4-86fb-4afb-93e8-ef46d0e28cfc

Ihanaa sunnuntaita!

XXXX

Island vibes

img_2172

Täällä on niin kaunista. Nusa Lembonganin ja Ceninganin luonto on jotain järjettömän ihanaa. Vesi on kirkkaan turkoosi ja saaria on täydellistä mopoilla ympäri ja ihmetellä niiden vehreyttä.

On ollut tosi hyvä olla. Aamut ovat suosikkejani kun tiet ovat vielä tyhjiä ja ihmiset virkeitä ja iloisia. Paikalliset naiset vievät porttien eteen uhrilahjoja, Canang sareja, joiden tuoksua rakastan yli kaiken. Niillä halutaan tuoda positiivista energiaa ja viedä pois negatiivista, sekä varmistaa, että demonit ja pahat henget pysyisivät pois. Sopii minulle!

img_2149

img_1955

Hiljaisilla maalaisteillä joutuu väistelemään lähinnä tien yli kirmaavia kanoja ja helteessä nukkuvia koiria.

Rakastan sitä että eteen voi tulla mitä vaan, eräänä aamuna ajeli mies skootterilla vastaan kukko sylissään. 😀 Näky oli niin hauska! Joku saisi kertoa näistä kukoista mulle lisää, niitä ainakin huolletaan kovasti täällä. Lembongan kukot google-haku ei tuottanut tulosta.

img_2145

img_2174-1

Olen pannut merkille että täällä paikalliset tuntuvat varakkaammilta Baliin verrattuna. Lapsia on silmiinpistävän paljon ja he ajelevat omilla skoottereillaan koulupuvuissaan mikä onkin sitten aika huvittava näky, pieni lapsi ison pyörän selässä. Kypäriä ei ole kenelläkään paikallisella. Mietin missä iässä lapsi oman moponsa täällä saa, näyttäisi ehkä olevan 7-vuotiaana?

img_2143

img_2147

img_2148

img_1750

Saarikaksikosta suosikkini on Ceningan näkymiensä ja rauhallisuuden takia. Ceninganille ja Lembonganin lounaisosaan kulkee reitti erittäin jyrkkiä mäkiä ylös, alastulossa ihan pikkasen jännitti skootterin jarrujen toimivuus. Aika paljonkin jännitti.

img_2134

img_2138

img_2136

Olo on inspiroitunut ja tekee mieli kuvata koko ajan ja ihan kaikkea. Tekisi mieli köyttää GoPro päähän jotta kaikki näkisitte saman minkä minä. Instagamin story on ollut ihan kiitettävän tukotettu reissufiiliksistä, en vaan malta olla jakamatta niitä.

Ehkä nämä kuvat kertovat vähän saarien fiiliksestä.

Ihanaa lauantaita! ❤