Vuoden parhaat hetket

Vuodenvaihde on ihan nurkan takana, ja luonnollisesti tässä vaiheessa oma mieli alkaa kertaamaan kulunutta vuotta. Sosiaalinen media myös vähän pakottaa kertaukseen, joka tuutista tulee flashbackeja ja vuoden parhaat -kollaaseja.

En pane kertausta pahakseni, on ihan hyvä pitää henkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta ja ehkä myös järjestää päässään pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa.

Oma vuoteni sisälsi poikkeuksellisen paljon muutoksia ja suuria oivalluksia. 2018 ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oikeastaan hyvinkin kurjissa tunnelmissa, mutta tästä syystä päätinkin tammikuussa ensimmäistä kertaa kunnolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa ne asiat kuntoon elämässäni joihin itse pystyn vaikuttamaan. Se vaati paljon ajatustyötä ja puhumista niin ystäville kun ulkopuolisille tahoille, itsensä huoltamista, ja ennenkaikkea aikaa.

Helmikuussa pääsin vähän pakenemaan kaikkea ja suuntasin Balille ja ystäväni luokse Perthiin. Tämä reissu kokonaisuudessaan oli suurin käännekohta koko vuodelle. Lähtiessäni olin aika onneton ja palatessani lähes neljä viikkoa myöhemmin kotiin olin kun toinen ihminen, olin taas löytänyt punaisen lankani. Pelkästään olemalla ja tekemällä juuri sitä mitä itse halusin.

Maalikuussa koitti jo vuosia pelkäämäni syntymäpäivä. Olin oikeasti stressannut tästä päivästä varmaankin viisi vuotta, lähinnä siksi mitä paineita koin yhteiskunnalta, minkälaista elämän pitäisi olla tässä vaiheessa. Täytin 40.

Olin peloissani kieltäytynyt järjestämästä juhlia koska mielestäni iässä ei ollut mitään juhlimista. Mutta luojan kiitos tulin järkiini sen verran että annoin luvan veljelleni ja ystävilleni järjestää juhlat jonne minun piti vaan ilmestyä. Ja se oli ehkä tämänhetkisen elämäni ihanin päivä!

Kaikki kriisit jäivät tähän päivään, enää ei kuulkaa iät stressaa (ainakaan yhdeksään vuoteen).

Keväässä oli mielettömän hyvä fengshui, se toi ensimmäisen vuoden kahdesta uudesta työpaikasta ja toi toivottua muutosta arkeen.

Valon lisäännyttyä kuvailin paljon ja nautin pienistä iloista, jotka tuntuivat lisääntyvän päivä päivältä.

Ja mikä kesä! Se oli ihan mieletön. Kaikki ne hellepäivät, eri partseilla, puistoissa ja rantakallioilla. Iltapyöräilyt lempishortseissani ilman yhtään kylmää viimaa. Onneksi räpsin paljon kuvia, näiden lämpö tulee ruudusta läpi kun kuvia selailee hieman nuupahtaneena pimeässä pakkaspäivässä.

Heinäkuussa oli ihan oikea kesäloma ilman mitään suunnitelmia, pelkkiä partsihengauksia, extempore-picnikkejä, saariretkiä ja iltauinteja.

Aikuisen elämäni paras kesä!

Syksyllä muutin uuteen kotiin, yhteen poikaystäväni kanssa (tuntuu vieläkin oudolta sanoa tuo ääneen). Voitte siis varmaan kuvitella tätä onnen huurrutamaa aikaa. Hymy on ollut korvissa aika tarkkaan siitä lähtien.

Samoihin aikoihin reissasimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin, ja rakastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Yhden vuoden parhaista sunnuntaista vietin kaatosateessa Berliinissä pakollisia nähtävyyksiä kierrellen ja Kreutzbergin illassa lautahökkeli-kuppilassa takkatulen ääressä punaviiniä siemaillen.

Sain tänä vuonna myös seurata veljentyttöni kasvua vauvasta vuoden ikäiseksi tahtotytöksi, viettää lauantain pizzatreffejä Tribunalissa samaan aikaan molempien lempimiekkosteni kanssa, juhlin tupaantuliaisia pariinkin otteeseen, pikkujouluja triplasti, kävin 60-, 6- ja 1-vuotispirskeissä ja pääsin vielä ratsastamaan ihka ensimmäistä kertaa.

Joulun vietän Rukan hangilla ja päätän tämän vuoden erittäin kiitollisena. Tänä vuonna oli mun vuoro, en edes tiennyt miltä tämmöinen onnekkuus tuntuu.

Ihanaa rauhaisaa joulua kaikille, ja toivon niitä samoja tähtiä myös teille ensi vuodeksi joiden alla itse sain tänä vuonna olla. ❤

XXXX

Mainokset

Amazing Oz

Processed with VSCO with f2 preset

Olipa jännää! Hitto mikä tunne on tulla täysin uuteen ympäristöön jossa jää ihmettelemään jokaista puuta ja kukkaa, eläimistä puhumattakaan. Australia on jotain ihan omaansa, ei riitä sanat nyt tällä pikaisella lentokenttäpäivityksellä käsittelemään kaikkea. Tässä muutamia havaintoja joita tein:

Kengurut ihmettelevät sinua yhtä paljon kun sinä niitä. Takaisin tuijotus -peli on kovaa.

Vuohelta kuulostavia mustia lintuja on joka paikassa ja niiden ääni nauratti joka kerta yhtä paljon. Se ääni ei vaan kuulu linnulle!

Aussit käyttävät paljon hattuja ja vaellusbootseja.

Aurinko paistaa älyttömän kirkkaasti, mutta ilma ei silti ole (Perthissä) raikkaan tuulen takia tukahduttava. +30 oli ihan normaali lämpötila, kuulemma viileä kesä kyseessä kun mittari ei ole yltänyt kertaakaan 40 asteeseen. En ihmettele ollenkaan korkeita melanoomatilastoja, niitä varten on onneksi televisiossa jatkuvia tietoiskuja.

Aussit ainakaan täällä lännessä eivät ole mitenkään erityisen ystävällisiä. Jopa jonkinlainen shokki kun on tottunut näkemään aurinkoisissa ympäristöissä paljon hymyileviä ihmisiä.

Puita on joka lähtöön palmuista väärinpäin neulasiaan kasvattaviin havupuihin.

Ruoka on mielettömän hyvää ja suomalaisittain halpaa. Kahvila- ja ravintolakulttuuri on ihan eri tasolla täällä, superkivoja paikkoja on joka kulmassa.

Ihmiset ovat supertyylikkäitä. Ihania lookkeja tuli vastaan kaduilla joka päivä.

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with hb1 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with a7 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Tiivistettynä: Ihana upea maa jossa riittäisi tutkittavaa varmasti loppuelämäksi. Kiitos maailman paras hostini Krisse joka vei parhaisiin paikkoihin ja jaksoi kertoa juttuja Australia-ummikolle. Ja seisoi paikallaan kuvia varten kun käskin.

Kirjoittelen tätä Perthin kentältä matkalla takaisin Denpasariin. Outo tunne mennä takaisin, viikossa ehtii tapahtua niin paljon ja pää on täynnä uusia asioita. Ehdottomasti muuten kannattaa tehdä pidemmällä Balin reissulla visiitti Perthiin, lento kestää vain 3,5 tuntia ja maksoin niistä 150€. Ihan uusi maailma pienellä vaivalla ja rahalla.

Siellä on kuulemma kylmä? Lämmittelen vielä 10 päivää ja lennähdän sitten takaisin ihanaan kevättalveen, ihan vähän on jo koti-ikävä.

Kuullaan pian!

Flying

Processed with VSCO with f2 preset

Kirjoitan tätä silmät ristissä aamukuudelta odotellen lähtöä lentokentälle, kun sä luet tätä olen ehkä jo yläilmoissa matkalla kohti uusia seikkailuja. Tammikuu meni mind&body -teemalla ja nyt helmikuussa on spiritin vuoro. Mieletön alku tälle vuodelle, tiedän olevani erittäin etuoikeutettu kun olen saanut keskittyä vain itseeni ja voin jatkaa vielä hetken samalla kaavalla.

Talvinen Helsinki tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä, mutta kun on mahdollisuus lähteä tuntuisi typerältä jäädä samoille kulmille pyörimään. Tuntuu että jos jäisin tänne toistaisin tammikuun uudelleen. Lennähdän ensin Balille ja vietän muutaman päivän Canggussa josta matka jatkuu ihanan ystäväni Krissen luokse Australiaan Perthiin.  Australiasta palaan pitstopille Balille josta jatkan Nusa Lembonganille ja loppureissu onkin auki, menen sinne mikä tuntuu hyvältä. Paluu on maaliskuun alussa joten joku loppupäivä tälle riemulle on.

Tiedossa on siis vanhoja hyväksi todettuja onnenpaikkoja ja täysin uusia elämyksiä. Jännä nähdä minkälaisen kokemussäkin kanssa tämä neito reissuiltaan palaa.

Processed with VSCO with f2 preset

Päivittelen aika varmasti reissun päältä, mutta jos ei kuulu niin wish me luck! Ihania talvipäiviä tänne, toivotaan että niitä riittää vielä maaliskuulle.

BØRNS, Lana Del Rey – God Save Our Young Blood

XXX

E