Invisalign – hampaat suoriksi

facetune_29-08-2018-20-36-43

Tällä viikolla sain vihdoin reilun vuoden kestäneen oikomisprosessini päätökseen. Instastooristani saattoi havaita kuinka innoissani asiasta olin!

Halusin kirjoittaa aiheesta vasta kun homma oli ihan valmis, oma projektini ei ollut pisin mahdollinen, mutta ei myöskään lyhyimmästä päästä haastavien alahampaiden vuoksi.

Tänä aikana kun homman olen aloittanut on hyvin moni bloggari hankkinut itselleen Invisalign-oikomiskalvot. Kun itse etsin tietoa aiheesta ei sitä vielä löytynyt tässä määrin mitä nykyään pikagooglauksellakin löytyy. Syy miksi haluan avata omaa projektiani onkin juuri tämä oman hoitoni pituus, tuntuu että monella aiheesta kirjoittaneella on tehty kovin pieniä korjauksia ja hoitoaika on ollut vain pari kuukautta.

Oma murheenkryynini oli ylläolevassa kuvassa hyvin näkyvä alahampaiden sekamelska. Melkein jokaisella hammaslääkärikäynnillä minulta on kyselty olenko harkinnut hampaiden oikomista, ei vain kosmeettisin syihin perustuen, vaan siksi että ne olisi helpompi puhdistaa. Tähän haluan kyllä lisätä, että olen muutenkin hyvin tarkka hampaiden huoltaja, reikiä ei ole löytynyt lapsuuden jälkeen yhtään, ja lähinnä käyn vain tarkastuksissa ja suuhygienistillä säännöllisesti. Mutta tietenkin valitsen hommaan helpotuksen jos se on mahdollista.

Alahampaat eivät normaalisti juurikaan näy, puhuessa eniten yleensä, mutta tulevat kuulemma esiin enemmän ihmisen ikääntyessä. Ylähampaissa ei ollut yhtä paljon korjattavaa, mutta järkeen käy että nekin laitetaan suorempaan riviin samassa rytäkässä.

Valitsin suositusten perusteella Itä-Pasilassa sijaitsevan SmileDesignin ja siellä häärivän oikomisasiantuntija Kaj Karlssonin. Konsultaatio oli ilmainen, jossa Kaj kuvasi ja kartoitti tilanteen ja antoi aika- ja hinta-arvion projektille. Molemmat ovat hyvin yksilöllisiä, ja sen takia on turha puhua hinnoista tarkemmin, mutta eihän homma mitään ilmaista ole. Hoito maksetaan kuitenkin osissa, itse maksoin jokaisella käyntikerralla (noin kuuden viikon välein) osan, ja olin maksanut oikomiseni jo ennen kun se päättyi.

Hoito lähti käyntiin kiinnikkeiden laittamisella hampaisiin, näkyvät kuvissa punaisella. Itse kiinnikkeitä ei juurikaan erota hampaista ellei tarkkaan läheltä katso, vaikkakin ne olivat minulla ihan etuhampaissa. Ensimmäisessä kuvassa lähtötilanne ja toisessa tietokoneen ohjelman laskema lopputulos. Ja aika tasan tarkkaan noin se menikin, toinen yläetuhammas jäi vähän alemmas, ja pari rakoa tuli yläkulmahampaiden viereen, mutta ne korjattiin helposti samalla kun etuhampaideni muovipaikat vaihdettiin. Jep, kolme etuhammastani on tapaturman jäljiltä puoliksi muovia, ja tähän projektiin kuului myös niiden vaihto ja muotoilu mukavammiksi ja nykyaikaisemmiksi.

Hampaat siis siirtyvät pikkuhiljaa niiden päälle asetettujen muovikalvojen avulla. Kalvoissa on pienet kolot joihin hampaissa olevat kiinnikkeet loksahtavat. Omat kalvoni vaihdettiin aina kahden viikon välein, ja sain yleensä käynniltä mukaani kolmet uudet kalvot. Ensimmäiset pari päivää kalvojen vaihdon jälkeen oli ainoa aika kun oikeasti tunsi että nyt niitä hampaita oiotaan, hampaat liikkuivat ja se aiheutti niissä pientä särkyä. Tai sen verran suurta että särkylääkkeen joutui ottamaan. Päänsärky oli myös yleistä tässä kohtaa.

Alkushokin jälkeen homma tuntui rutiinilta nopeasti, kalvot otetaan pois ruokailun ajaksi ja hampaat pestään aina kun on syönyt jotain, jonka jälkeen kalvot takaisin suuhun. Mitään vahinkoa hampailleni ei tässä vuodessa tapahtunut, mutta en tosiaan kertaakaan jättänyt hampaita pesemättä, enkä juonut mitään muuta kun vettä kalvot suussa. Mieluummin sitten olin vähän pidemmän ajan ilman niitä. Suositeltu aika olisi pitää kalvoja suussa 22 tuntia vuorokaudessa, mutta myönnettävä on että niitä päiviä oli useita kun en tähän pystynyt. Tein muunmuassa kaksi kuukauden kestävää reissua paikkaan jossa hampaiden pesu ei vain kokoajan ole mahdollista hygieniasyistä, ja muutenkin halusin olla matkoilla stressaamatta liikaa aiheesta. Onneksi tämä pieni vilppi ei aiheuttanut lisäaikaa projektille, hampaat liikkuivat silti aikataulussa maaliin.

Kiinnikkeet otettiin pois heinäkuun alussa jonka jälkeen elämä tuntui hyvin oudolta hetken, aikaa vapautui kalvojen huolehtimiselta todella paljon. Rutiiniini kuului myös niiden pesu vauvojen hammasharjan ja fairyn avulla aamuin illoin. Mikä vapaus!

Heinäkuussa hampaiden taakse asennettiin retentiolangat estämään niiden liikkumista takaisin, ja nyt elokuussa vielä katsottiin purenta ja miten hampaat ovat asemoituneet jonka jälkeen sain uudet paikat ja viimeistelyn etuhampaisiin. Ja tältä se hymy nyt näyttää. Hammashymy kuvituskuvissa on muuten vaikea laji, onneksi tässä tilanteessa hymyilytti ihan aidosti. Nyt en voisi olla tyytyväisempi ja iloisempi, vuosi menee kuitenkin nopeasti ja nyt saan olla loppuelämäni onnellinen suoremman hymyni kanssa.

Kysy ihmeessä jos on kysyttävää, olenkin jo aika monelle ehtinyt vastailemaan tiedusteluihin, homma selkeästi kiinnostaa.

Ihanaa loppuviikkoa, palataan taas pian!

XXXX

Mainokset

5 x Ilonaiheet just nyt

542acd67-e056-4fa7-b9d7-d21243e0a431-1

Blogini alkuaikoina kirjoittelin sarjaa pienistä asioista jotka tekevät minut onnelliseksi (uusimman löydät tästä: Things that make me happy pt. 3) ja nythän se sarja jatkuu!

Oikomishoito loppuu kolmen viikon päästä! Vuoden kestänyt Invisalign-hoito on siis hyvin loppusuoralla. Ja hampaat ovat niin suorat! Teen kattavamman raportin hoidosta kun hampaat ovat ihan valmiit, hoidon lopuksi ylärivistöni muovipaikat (etuhampaani ovat onnettomuuden jäljiltä puoliksi muovia) vaihdetaan nykyaikaisempiin ja hoidon aikana hampaiden liikkuessa yläriviin on tullut myös ylimääräinen rako joka tilkitään.

Tuntuu oudolta että kohta ei tarvitse joka aamu ja ilta pestä muovikiskoja fairyllä ja vauvan hammasharjalla, pestä omia hampaitaan monta kertaa päivässä ja muistaa laittaa kiskot takaisin aina ruokailujen jälkeen. Saan ihan hirveästi ylimääräistä aikaa!

Hammasasiat jakavat mielipiteitä ja suurta osaa pienet vinoumat hampaissa ei haittaa, mutta itse en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Puhdistus on huomattavasti helpompaa kun hampaat ovat suorassa rivissä, ja itselläni alahampaat olivat sen verran sekaisin että se häiritsi itseäni paljon. Yksi asia vähemmän mitä murehtia.

Löysin metsästämäni Niket. Ystäväni esitteli talvemmalla omat Airforce 1 Upsteppinsä ja siitä lähtien ne ovat olleet etsintälistallani. Lenkkaritarjonta on nykyisin suurempaa kun koskaan, mutta olen hyvin tarkka siitä mitä jalkaani kelpuutan. Niiden pitää näyttää tarpeeksi minulta. Kaikista nettikaupoista oli koot jo loppu, kävin keskustan lenkkariliikkeet + Itiksen uuden JD Sportsin (reklamaatio muuten sinne, mimmien osasto on ehkä yksi kolmasosa miesten osastosta, miksi? En osta sieltä kostoksi mitään.), mutta mistään en näitä onnistunut löytämään. Kunnes kävelin ihan muissa asioissa sisään Roban Good Kicksiin ja siellä ne odottivat nenäni edessä ja ihana Tuomo kaivoi oman kokoni viimeisten joukosta kaapistaan. Opetus: mene aina ensin Roballe vaikka matka sinne tuntuisi henkisesti pitkältä.

Nämä klassikot pienellä päivityksellä tuli tarpeeseen! Ensimmäiset valkoiset AF:ni muuten. Mukavuudeltaan nämä eivät Addujani pese, mutta ovat hyvä vaihtelu rotaatioon. Olen hyvissä  kengissä nyt!

Kevätvaatteet joita voi vihdoin käyttää. Tein maaliskuussa järjestettävistä Skattan Sample Saleista sairaan hyviä löytöjä lempimerkiltäni Samsøe&Samsøelta. Kuvissa näkyvä pitkä farkkutakki, maailman kivoin nahkatakki ja ruosteen (?) värinen huppari ovat lemppareitani juuri nyt. Tyylini on hyvin pelkistetty ja menen useimmiten mukavuus edellä. Kotiin tullessa ihan ensimmäisenä vaihtuu legginssit päälle. Käyttämäni värimaailma ei hirveästi poikkea musta-valkoinen-denim-harmaa -skaalasta. Pidän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä, valkoinen teeppa mustilla housuilla tai farkuilla on helppoa, nopeaa, tyylikästä ja mukavaa. Tätäkin komboa löytyy hyvin erilaisilla variaatioilla, on löysempää housua ja pillifarkkua, teeppojen pituus vaihtelee usein housujen vyötärön mukaan. Tuo instagramissanikin vilahdellut oranssihtava huppari aiheuttikin ystävissäni hämmennystä, kaksi kaveriani ei ensin tunnistanut minua se päällä. 🙂

Uudet hyvät meikkilöydöt. Löysin vihdoin täydellisen ripsivärin. Ja jos yhtään meikäläistä tunnet, tiedät että kävin muutaman läpi etsinnöissäni. Too Faced Better Than Sex  -mascara sai tämän pokaalin itselleen. Kokeile itse ja hämmästy, elinamaiseen tapaan tätäkään ei tosin saa Suomesta, nappaa mukaan lentokentältä reissuiltasi tai käy tilaamassa Cult Beauty -nettikaupasta.

Toinen kiva löytö kirjaimellisesti lykättiin käteeni pr-toimiston pressipäivillä Marimekon pisteellä. Marimekko for Clinique sarjaan kuuluva kosteuttava lip gloss tuntuu aivan huipputuotteelta. Huuleni vaativat paljon kosteutta ja aikaisemmin olen aina laittanut huulirasvan värin alle, mutta tässä saan molemmat vaiheet samassa paketissa. Ja pussukastani löytyäv sävy oli myös ihan nappi (17 spritz pop, kuvissa huulilla). *

Terveys. Olen ollut nyt jo seitsemän kuukautta yhtäjaksoisesti terve, pientä Balin ilmastointiflunssaa lukuunottamatta. Terve Suomessa. Ja se tuntuu ihan uskomattomalta lottovoitolta, kun taistelin pari vuotta lukuisten flunssien, anemian ja kaikenlaisten pikkuvaivojen kanssa. Jotain tässä on tehty siis oikein. Käyttämieni vitamiini- ja ravintolisien päälle olen nyt ottanut pakkiini aamuisin vedettävän viherjauhe-sitruunamehu-juoman, siitä saa heti päivän aluksi hyvin ravinnerikkaan boostin joka lisää myös vastustuskykyä. Lisäksi vaihdoin kahvimaidon kauramaitoon, ihan mielenkiinnosta maidon vähentämisen vaikutuksiin kun satuin tykästymään vihdoin kauramaidon makuun.

Nyt koputan kovasti puuta, mutta katsotaan jos tässä saisi vuoden täyteen täysin tervettä elämää, se olisi ihan paras saavutus.

+ Bonuksena vielä hyvä ystäväviikko. Omistan aivan ihania ystäviä ja tällä viikolla on tullut monta kivaa piristyshetkeä kun joku kyselee muuten vaan kuulumisia, joku pyytää luokseen Amerikkaan, joku pirauttelee pari kertaa päivässä tai lähettää viestin että olet muuten tosi ihana. Onneksi muistan aina välillä että olen hyvin onnekas. Terve ja ihanilla ihmisillä ympäröity.

Mietippä itsekin ajankuluksi 5 asiaa mistä olet onnellinen juuri nyt.

Ihanaa viikonlopun alkua!

E

* Tuote saatu

10 x random

1. Olen hyvin herkkä äänille ja hajuille. Vihaan syömisen ääniä ja suurimmat inhokkini ovat radiomainokset joissa syödään (bassolla pyörii tällä hetkellä aivan kaaaamea ramenkeitto-mainos) ja purkan maiskutus avokonttorissa.

Pahoista hajuista taasen tulee välitön oksennusrefleksi, muun muassa koirien kakkojen siivoaminen tai vaippojen vaihto on välillä vähän haastavaa.

2. Olen muuten tyypillinen helsinkiläinen käytökseltäni, mutta jostain syystä kauppojen kassoilla ja asiakaspalvelutilanteissa piilevät karjalaiset hölöttäjägeenini pääsevät valloilleen. Kerron jostain syystä välillä kauheasti ylimääräistä minua palveleville myyjille, mutta onneksi hymyilyyn ja rupatteluun vastataan useimmiten samalla mitalla enkä tunne itseäni liian hölmöksi. Tänään tosin semmoinen tilanne tuli, myyjää ei niin kiinnostanut kuinka paljon olen uutta tuoksukynttilääni poltellut. Tuli heti vähän maalainen olo, vaikka ihan paljasjalkainen helsinkiläinen olenkin.

3. Eniten minulta kysytty kysymys on, mitä kädessäni olevassa tatuoinnissa lukee.

4. Toinen kysymys minkä kuulen usein, on onko ripseni omat. Eivät ole, mutta luottotekijäni Simona tekee niin järjettömän luonnollista ja hyvää jälkeä että aina kaikki eivät sitä osaa sanoa.

5. Rakastan Netflixiä ja HBOta yli kaiken. Varsinkin nyt tähän sysimustaan vuodenaikaan. Uusin suosikki on Ray Donovan HBOlta, on ihan parasta löytää uusia sarjoja jotka koukuttavat ja joissa on monta tuotantokautta katsomatta.

6. Ottaisin koiran, mutta pedanttina ja murehtivana henkilönä en sitä tässä elämäntilanteessa raaski ottaa. Huolehdin niin paljon aina kaikesta, että luultavasti en voisi poistua enää koskaan kotoa. Ja onhan se väärin pitää koiraa yksin kotona kokonaisen työpäivän verran, pitää odotella että saan jonkun jakamaan vastuuta.

7. Löysin järjettömän hyvän ja oikeasti toimivan kasvohoidon. DMK-entsyymiterapia kirkasti ja kosteutti ihoa, nosti kasvoja ylöspäin (en ymmärrä miten, mutta näin kävi) ja freesasi yleisilmettä huomattavasti. Lämmin suositus, jos teet vuodessa vain yhden hoidon niin tee tämä!

8. Ilmoittauduin opiskelijaksi marraskuun alussa, mutta en ole saanut vielä mitään aikaiseksi yhden kirjan lainaamisen lisäksi. Aloitin kyllä sen lukemisen… Vuoden lopussa on oma deadlineni tehdä ensimmäinen essee, onhan siihen vielä aikaa! Parasta etäopiskelussa kyllä on se että voi edetä ihan omassa tahdissa ja aikatulujen mukaan.

9. Oikomishoitoni on yli puolessa välissä ja hampaat ovat nyt jo ihan eri näköiset. 20 viikkoa ja saan heittää kojeet pois. Eläminen muovikalvojen kanssa on ollut helppoa ja oikomisen aloittaminen on ollut kyllä yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ylläolevassa kuvassa voi tarkkaan katsoessa nähdä valkoiset kiinnikkeet hampaissa joihin läpinäkyvä oikomiskalvo kiinnitetään. Voin tehdä aiheesta tarkemman postauksen myöhemmin, tiedän että kiinnostuneita riittää.

10. Minusta tuli viime viikonloppuna uudestaan täti! Pieni tyttö on täydellinen ja jo nyt hyvin viisas, povaamme hänestä uutta lapsineroa. Syntymää jännitettiin (siinä vähän kesti…) kavereiden kanssa Citycenterin uudessa Sushibar & Winessa ja kun veljeltäni tuli viesti että lapsi on maailmassa tilasimme vielä extralasit kuohuvaa ja kerroimme tietysti kaikille että meille tuli vauva. Mikään onni ei voita sitä onnea kun pitkän jännityksen jälkeen saa uutisia etä kaikki on hyvin ja uusi perheenjäsen on vihdoin täällä.

Täällä juhlitaan huomenna vielä yhdet pikkujoulut ja sitten rauhoitutaan joulun viettoon. Entinen joulun välttelijä on löytänyt tänä vuonna itsestään jouluhenkilön ja olen jopa innoissani tästä ajasta, kotona palaa kuusentuoksuiset kynttilät ja alla oleva joulubiisi soi ripiitillä.

Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

Ellie Golding – O Holy Night

XXX

E