Tätä tunnetta en halua unohtaa

Olen jo pidempään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, ja nyt laitan sormet ristiin että saan kirjoitettua ne auki oikein.

Tällä hetkellä tunnen olevani hyvin onnekas. Sanoinkin ääneen lauantai-illan sushi-treffeillä ystävilleni, että vihdoin tuntuu että olen oma itseni, seitsemän vuoden hapuilun jälkeen. On turvallinen olo, jalat maassa ja uskallan suunnitella tulevaa. Nyt jälkikäteen vasta ymmärrän mitä suuret menetykset tekevät perusturvallisuudentunteelle. En sano että ole ollut onneton kaikki nämä vuodet, mutta nyt huomaan että olo on ollut enemmän tai vähemmän turvaton.

Meillä oli huono tuuri, isot asiat tapahtuivat liian lähekkäin toisiaan enkä ehtinyt päästä siinä välissä kunnolla pystyyn, osittain siitä syystä että tapahtumat olivat uusia asioita joita en osannut käsitellä. Totuushan on, että myrskyjä tässä elämässä tulee varmasti vielä olemaan, mutta nyt uskallan toivoa myös niitä iloisia onnen pyörteitä aallonpohjien vastapainoksi. Luotan siihen että universumi tasapainottaa vaa’an.

Se mitä olen miettinyt, ja mikä on vaikea muotoilla oikein, on ajatus siitä kuinka onnekas olen että kaikkien elämän käänteiden jälkeen minusta on tullut ihminen joka ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Onni ei siis ole ne asiat mitkä tapahtuivat, vaan se että koska ne tapahtuivat tuli minusta tämä henkilö kuka nyt olen.

Processed with VSCO with 7 preset

Kun herään aikaisin aamulla uuteen työpäivään, osaan olla kiitollinen siitä että minulla on ihana työpaikka mihin herätä. Vaikka joinain aamuina lämpimät lakanat houkuttelisivat huomattavasti enemmän kun ulkona vihmova lumimyrsky, en vaihtaisi väsyneitä arkiaamuja silti mihinkään. Vietin suuren osan viime vuodesta vapaaherrattarena ja vaikka joutilaat päivät ovat silloin tällöin luksusta, en kaipaa sitä aikaa yhtään. Sängystä ylös päästyäni olen onnellinen keittäessäni aamukahvit kahdelle, kun keitin niitä vuosia vain itselleni. Nipistän itseäni vieläkin välillä jotta uskoisin miten asiat loksahtivat, kuinka onnekas olen siitä että vierelläni on toinen. Se kelle voin kertoa ihan kaiken juuri sillä hetkellä kun asia mieleen juolahtaa, joka haastaa mielipiteitäni, antaa uutta näkökulmaa kaavoihini, pitää kiinni iltaisin ja halasi kun purskahdin aamulla spontaaniin itkuun kuullessani suru-uutisia Nykäsestä.

En voisi enää koskaan pitää itsestäänselvyytenä ystäviäni, jotka auttoivat minut läpi erilaisten mutkien, ja jotka ovat rinnallani yhä kaiken jälkeen. Enkä sitä että niitä uusia ihmisiä näyttää tippuvan syliini jatkuvasti lisää!

Arvostan aikoja kun kaikki läheiseni ovat terveitä enkä joudu kulkemaan päiviä läpi huolimöykky vatsassani. En pidä itsestäänselvyytenä ihanaa ja hauskaa perhettäni, veljiäni, siskoani ja setiäni joissa näen pilkahduksen isääni ja tätiäni jossa näen äitini vielä selvästi. Olen niin iloinen että ympärilläni on ihmisiä joissa vanhempani vielä elävät, mukaanlukien heidän kaikki ystävänsä jotka tunsivat heidät, jotka kantavat tietoa siitä kuinka erityisen hyvien tyyppien jälkeläinen olen.

Kaiken hyvä tuurin lisäksi saan nyt kuulua myös poikaystäväni mahtavaan perheeseen. Sen vastapainoksi että elinpiiri jossain vaiheessa kutistui, on se nyt taas lähtenyt kasvuun tämän ison ja tiiviin perheen myötä. On luotto siihen että elämä jatkuu ja kasvaa, mutta tiedän että se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Olen onnekas ja lähetän kiitokseni jonnekin, sille jollekin, joka laittoi asiat järjestymään.

Ja miksi tämän kirjoitin? Jotta ehkä ei tarvitsisi käydä mitään mullistavaa muistaakseen olla kiitollinen siitä mitä on. Ja kuinka paljon rikkaampaa elämä on sen jälkeen kun ymmärtää että mikään sinulla oleva ei ole automaattisesti sinun, ja voit menettää sen milloin vain. Nämä asiat joista olen kiitollinen käyvät mielessäni joka ikinen päivä, toivon että sitä päivää ei tule kun alan pitämään kaikkea tätä normaalina ja tavallisena.

XXX

Mainokset

Ei turhia lupauksia

Vielä eilen vuoden vaihtumisen juhlinnasta hieman nuupahtaneena päätin että tämä vuosi saa alkaa ilman yhtään lupausta. Ajattelin jatkaa samaa rataa kun viime vuonna, kultaisena sääntönä se että kaikki on sallittua kohtuudella.

Tänään olen ajatellut vuoden alkua ja lupauksia enemmän, ja keksin montakin hyvää kehityskohdetta omassa elämässäni, lähinnä keskittyen siihen miten olisin parempi Elina ympäristölleni.

Ja jos ne nyt julkisesti tähän kirjaan on niiden rikkominen aika paljon nolompaa ja vaikeampaa.

1. Tammikuussa puolitan ruutuaikani joulukuun ruutuajasta

En ole uskaltanut tätä joulukuun ruutuaikalukua vielä katsoa, mutta uskon että tämä tulee olemaan hyvin helppoa vähän keskittymällä. Liian usein puhelin nousee käteen ihan turhaan pläräämään instagramia läpi sen sadannen kerran. Aion laittaa puhelimen toiseen huoneeseen pariksi tunniksi iltaisin, ja keskittyä työmatkoilla ulkomaailman havainnoimiseen.

Toivon että tämän kuukauden kokeilun jälkeen jotain jää päälle ja puhelimen nostelu vähenee luonnollisesti. Lupaankin ensin vain tammikuun koska pienet tavoitteet on helpompi saavuttaa ja jatko on helpompi toteuttaa.

Haluan olla enemmän läsnä, itselleni ja läheisilleni.

2. Pienennän hiilijalanjälkeäni

Tämä lupaus on helppo pitää monen pienen teon kautta. Ostan vähemmän huonolaatuista kertakäyttömuotia, kierrätän vieläkin paremmin ja mietin enemmän etukäteen mitkä lennot lennän.

Huono omatunto ja huoli maapallomme kunnosta vaivaa jatkuvasti. Saarnata en halua, ainoastaan levittää tietoa ja tehdä minkä itse voin. Onnekseni asun samat arvot omaavan henkilön kanssa samassa taloudessa joten tämä lupaus on helppo pitää.

3. Teen pienen ryhtiliikkeen vuoden alkuun

Suuria muutoksia oman hyvinvointini ja terveyteni ylläpitämiseen en onnekseni tarvitse, hyvää oloa tuovat asiat lähtevät itselläni luonnollisesti selkärangasta. Jos en liiku olen levoton ja kiukkuinen.

Joulukuu meni hyvin vähällä liikkumisella peräkkäisten flunssien takia, ja vitamiinit jäivät liian monena päivänä välistä, joten olo ei ole (ehkä myös eilisen Lucan pizzan ansioista) hehkein mahdollinen. Toisaalta jouluaaton pikavatsatauti takasi sen että ainakaan jouluruokien kanssa ei tullut tehtyä ylilyöntejä.

Tammikuun kliseinen kuntokuuri alkaa tänään! Lisäksi lupaan koko tammikuun ajan juoda viherjauheeni joka päivä.

Blogin suhteen en lupaa mitään, aika ja valo on kortilla ja inspiraatio omituisesti hukassa. Mutta palaan aina kun sen pulpahtelee esille.

Kuvat tässä postauksessa ovat uudenvuoden aatolta, jolloin olo oli hehkeä sekunnin ajan ennen kun tuuli ja räntäsade veivät sen tunteen mennessään.

XXX

Vuoden parhaat hetket

Vuodenvaihde on ihan nurkan takana, ja luonnollisesti tässä vaiheessa oma mieli alkaa kertaamaan kulunutta vuotta. Sosiaalinen media myös vähän pakottaa kertaukseen, joka tuutista tulee flashbackeja ja vuoden parhaat -kollaaseja.

En pane kertausta pahakseni, on ihan hyvä pitää henkinen tilinpäätös kuluneesta vuodesta ja ehkä myös järjestää päässään pieni kehityskeskustelu itsensä kanssa.

Oma vuoteni sisälsi poikkeuksellisen paljon muutoksia ja suuria oivalluksia. 2018 ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oikeastaan hyvinkin kurjissa tunnelmissa, mutta tästä syystä päätinkin tammikuussa ensimmäistä kertaa kunnolla ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa ne asiat kuntoon elämässäni joihin itse pystyn vaikuttamaan. Se vaati paljon ajatustyötä ja puhumista niin ystäville kun ulkopuolisille tahoille, itsensä huoltamista, ja ennenkaikkea aikaa.

Helmikuussa pääsin vähän pakenemaan kaikkea ja suuntasin Balille ja ystäväni luokse Perthiin. Tämä reissu kokonaisuudessaan oli suurin käännekohta koko vuodelle. Lähtiessäni olin aika onneton ja palatessani lähes neljä viikkoa myöhemmin kotiin olin kun toinen ihminen, olin taas löytänyt punaisen lankani. Pelkästään olemalla ja tekemällä juuri sitä mitä itse halusin.

Maalikuussa koitti jo vuosia pelkäämäni syntymäpäivä. Olin oikeasti stressannut tästä päivästä varmaankin viisi vuotta, lähinnä siksi mitä paineita koin yhteiskunnalta, minkälaista elämän pitäisi olla tässä vaiheessa. Täytin 40.

Olin peloissani kieltäytynyt järjestämästä juhlia koska mielestäni iässä ei ollut mitään juhlimista. Mutta luojan kiitos tulin järkiini sen verran että annoin luvan veljelleni ja ystävilleni järjestää juhlat jonne minun piti vaan ilmestyä. Ja se oli ehkä tämänhetkisen elämäni ihanin päivä!

Kaikki kriisit jäivät tähän päivään, enää ei kuulkaa iät stressaa (ainakaan yhdeksään vuoteen).

Keväässä oli mielettömän hyvä fengshui, se toi ensimmäisen vuoden kahdesta uudesta työpaikasta ja toi toivottua muutosta arkeen.

Valon lisäännyttyä kuvailin paljon ja nautin pienistä iloista, jotka tuntuivat lisääntyvän päivä päivältä.

Ja mikä kesä! Se oli ihan mieletön. Kaikki ne hellepäivät, eri partseilla, puistoissa ja rantakallioilla. Iltapyöräilyt lempishortseissani ilman yhtään kylmää viimaa. Onneksi räpsin paljon kuvia, näiden lämpö tulee ruudusta läpi kun kuvia selailee hieman nuupahtaneena pimeässä pakkaspäivässä.

Heinäkuussa oli ihan oikea kesäloma ilman mitään suunnitelmia, pelkkiä partsihengauksia, extempore-picnikkejä, saariretkiä ja iltauinteja.

Aikuisen elämäni paras kesä!

Syksyllä muutin uuteen kotiin, yhteen poikaystäväni kanssa (tuntuu vieläkin oudolta sanoa tuo ääneen). Voitte siis varmaan kuvitella tätä onnen huurrutamaa aikaa. Hymy on ollut korvissa aika tarkkaan siitä lähtien.

Samoihin aikoihin reissasimme pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin, ja rakastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Yhden vuoden parhaista sunnuntaista vietin kaatosateessa Berliinissä pakollisia nähtävyyksiä kierrellen ja Kreutzbergin illassa lautahökkeli-kuppilassa takkatulen ääressä punaviiniä siemaillen.

Sain tänä vuonna myös seurata veljentyttöni kasvua vauvasta vuoden ikäiseksi tahtotytöksi, viettää lauantain pizzatreffejä Tribunalissa samaan aikaan molempien lempimiekkosteni kanssa, juhlin tupaantuliaisia pariinkin otteeseen, pikkujouluja triplasti, kävin 60-, 6- ja 1-vuotispirskeissä ja pääsin vielä ratsastamaan ihka ensimmäistä kertaa.

Joulun vietän Rukan hangilla ja päätän tämän vuoden erittäin kiitollisena. Tänä vuonna oli mun vuoro, en edes tiennyt miltä tämmöinen onnekkuus tuntuu.

Ihanaa rauhaisaa joulua kaikille, ja toivon niitä samoja tähtiä myös teille ensi vuodeksi joiden alla itse sain tänä vuonna olla. ❤

XXXX

Viikonloppu

Processed with VSCO with a2 preset

Ihana perjantai! Lämpötila laskee ja se tarkoittaa ilman kirkastumista, värit näkyvät taas selkeämmin ja kirkkaammin muutaman harmaan sumupäivän jälkeen.

Edessä on viikonloppu täynnä superkivoja juttuja! Aion ehtiä I love me -messuille, HopLop-treffeille viisivuotiaan lempi-ihmiseni kanssa, aikuisten treffeille isomman lempi-ihmiseni kanssa ja kestitä vielä perheitämme tupaantuliaiskahveilla.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Tuntuu että nämä ovat viimeisiä hetkiä nauttia näistä värikkäistä syyspäivistä, puut ovat jo onnistuneet pudottamaan suurimman osan lehdistä. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan seuraavaa vaihetta, pimeys lisääntyy ja ympäristö harmaantuu. Viime vuonna seikkailin koko lokakuun Balilla joka antoi ihan hurjasti voimia jaksamiseen pitkän talven kanssa. Tänä vuonna reissu aurinkoon jää kokonaan välistä ja pitääkin ottaa kaikki mahdolliset vippaskonstit käyttöön energian lataamisessa.

Jouluna pääsen onnekseni Rukan hangille ja ajatus kunnon laskureissusta lumen keskellä piristää kyllä kummasti. Jotain pitää olla aina suunnitteilla jotta arkea jaksaa puurtaa.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Olen mietiskellyt viime aikoina miten kaikelle ei vain riitä valitettavasti aikaa. Elämässä pystyy satsaamaan kerralla vain muutamaan asiaan kunnolla, ja viime kuukausina aikaa harrastuksille ja ystäville ei ole ollut niin paljon kun olisin halunnut. Kun työ vie leijonanosan päivästä, kärsivät minulla ystävien tapaamisten lisäksi myös tämä blogin tekeminen. Nyt kun olen saanut olla hetken vapaalla on molempien käyrät kirineet nousuun, olen saanut viettää ihania aamiaishetkiä tyyppieni kanssa, ja kuten huomaatte on into ja inspiraatio blogiinkin noussut.

Bloggaamisessa tarvitsen aikaa ja tilaa myös inspiraatiolle, parhaimmat älynväläykseni saan yleensä lenkillä. Ei riitä että on aikaa ottaa kuvia ja kirjoittaa, eniten aikaa menee asioiden miettimiseen ja purkamiseen. Ja jos aika ja energia on kortilla muutenkin ei sisältöä oikein synny. Helpoiten kirjoitan asioista joista oikeasti olen innoissani ja  herättävät vahvoja tunteita, parhaimmat juttuni ovat syntyneet alle tunnissa.

Tekemällä tätä oppii, ja myös ajan kuluessa osaan varmaan tasapainottaa aikaani paremmin. Vielä ei myöskään itselläni ole mitään valmista putkea millä blogipostauksia toteutan, opettelen vasta kuvaamista ja mietin sitäkin mistä aiheista haluan julkisesti kirjoittaa. Eli aikaa menee paljon. Ja rakastan sitä, rakastan uuden oppimista ja uusien kulmien (niin ajatusten kun kuvakulmien 🙂 ) kanssa pelaamista.

Processed with VSCO with a2 preset

Processed with VSCO with a2 preset

Ihan parasta syysviikonloppua myös sinne!

XXXXX

 

Dress – Zara 

Knit – H&M

Living my best life

Processed with VSCO with hb1 preset

Miltä se tuntuu kun elämä keikahtaa monen vuoden jälkeen yhtäkkiä päälaelleen niin, että herää joka aamu onnellisena jonkun vierestä uuteen päivään, kalenteri täyttyy tuplasti menoista entiseen verrattuna ja mikään pieni murhe ei tunnu hetkauttavan juuri ollenkaan koska on vaan niin hyvä ja tasainen olo kokoajan?

No siltä että joutuu vähän nipistämään itseään välillä, koittaa ymmärtää miten tässä näin kävi. Miten kävikin näin hyvin. Voin ihan rehellisesti sanoa että elän nyt ehkä koko elämäni onnellisinta aikaa, ainakin sen elämän jonka vielä muistan.

Processed with VSCO with hb2 preset

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen ollut pitkään sinkku, ja opin  tulemaan erinomaisesti toimeen itsenäisesti. Kävin läpi kovia aikoja kun näinä vuosina menetin molemmat vanhempani, toki myös tukiverkosto oli olemassa, mutta nyt sen vasta ymmärrä kuinka paljon helpompaa elämä on kun on joku oma ihminen kehen tukeutua. Olen kiitollinen siitä että opin elämään yksin, en tiedä mikä muu olisi samalla tavalla voinut vahvistaa ja kasvattaa persoonaani yhtä kovasti. En voi missään nimessä sanoa että olen ennen ollut onneton, mutta nyt vain olen ihan helkkarin onnellinen ja kontrasti entiseen elämään on todella suuri.

Asioiden piti mennä juuri näin, olen vanhempi ja kypsempi, näen paremmin ison kuvan ja osaan todella arvostaa mitä nyt on. Kaikki mitä sain tuntuu vain suurelta ekstralta ja plussalta, ennen elämä ei ollut huonoa, nyt se on vain erityisen hyvää.

Joudun jollain tavalla myös rakentamaan omaa identiteettiäni uudestaan, olen niin pitkään tottunut elämään tietynlaista elämää. Mutta mitä nyt olen tutkinut tätä uutta Elinaa, tuntuu ensivaikutelma aika kivalta. Olen tasaisempi, iloisempi ja huomaavaisempi kun energiaa on vapautunut liikaa asioiden miettimiseltä ja murehtimiselta oikeaan elämään. Hirveän vähän ehtii ja jaksaa enää murehtia turhia, eikä murehdittavaa enää yhtäkkiä oikeastaan olekaan. Uuden elämän Elina on myös paljon armollisempi itselleen, kelpaan hyvin myös näin, hyvin epätäydellisenä.

Processed with VSCO with hb1 preset

Sen verran sisäinen analysoijani vielä on voimissaan että olen tätä uutta vaihetta halunnut miettiä ja nyt purkaa vähän ajatuksia tekstiksikin. Sinkkuihmisille aina hoetaan että jonain päivänä se onni tulee kohdalle, sillon kun vähiten sitä odotat. Voitte kuvitella kuinka monesti itse olen sen saanut kuulla. Ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa että kuulkaa, totta se on. Vaikka toivoin, en silti ihan uskonut että puun takaa voi tulla todella hyviä asioita. Mutta niitä tulee!

Processed with VSCO with f1 preset

Ihanaa aurinkoista viikkoa, toivotaan että kaikki lehdet ei putoa puista vielä ihan huomenna!

XXXX

 

Busy being happy

621842e6-9d43-4559-841d-7c026832d453

No hupsista! Pari kuukautta jo melkein vierähtänyt siitä kun olen blogin viimeksi avannut, mutta nyt jos ujutan tämän postauksen tähän kesäkuun viimeiselle päivälle niin ei ole jäänyt yhtään kalenterikuukautta välistä. 🙂

Tämä mieletön kesä on vienyt täysin mennessään, toukokuun helteissä ei tullut mieleenkään kökkiä sisällä dataamassa, oli kiire juosta ulkona ja nauttia jokaikisestä hetkestä siinä ihanassa paahteessa. Sitten kävi niin, että aloitin uuden työn joka oletettavasti on myös syönyt aikaani ja uuden oppiminen on myös selkeästi rajoittanut aivokapasiteettiani blokaten luovuutta hetkellisesti. Elämä yllätti myös toisella tavalla ihan odottamatta ja olen lentänyt myös mukavissa pilvilinnoissa tässä hetken aikaa.

On kestänyt hetken jäsennellä näitä uusia tilanteita ja päästä itsekin tähän kyytiin mukaan, niin vauhdilla on asioita tapahtunut.

ee240f6c-e52f-4400-9210-0fbe149a1075

8fd2d41a-c61a-429e-9bf0-b83525f660a5

On siis ollut kiire elää onnellista elämää. Ja hitto kun olenkin tätä kaivannut. Tavallista arkea, pyörämatkoja töihin, lounaspaikkojen metsästystä ja sitä että perjantaina on aiiiivan rätti.

Viikonloput tuntuvat ansaituilta ja ihanilta keitailta keskellä arjen pyöritystä, ja iltalenkeillä töiden jälkeen sydän pakahtuu näistä kesäilloista ja kaikista sen tuoksuista.

861897a2-e5cc-4b64-a57f-042edd9ebdcd

En rehellisesti sanoen muista milloin elämä olisi viimeksi tuntunut näin hyvältä, en muistanut että tältä voi edes tuntua. En sano että aikaisemmin olisi ollut mitenkään erityisen kurjaa, nyt on vaan erityisen ihanaa. Täysin ilman huolia, pieniä perhosia vatsan pohjassa, iso osa kesää vielä edessä.

3033f1de-b3f6-421f-abc6-a5045efcd540

2b0124f9-427a-4d1c-b48b-9e93606e1a35

Ei mulla mitään sen kummempaa asiaa teille ollut, halusin tulla sanomaan heippa, ja sen että luovuus on tehnyt taas paluun ja ideoita kirjoitteluun alkaa taas valua näppäimistölle asti.

Ja myös sen että asioita tapahtuu odottamatta, nurkan takana voi odottaa ihan mitä vaan. Don’t give up. Ever.

d8dccb84-21d6-48e3-b446-72453fa863e9

Eilen oli hyvä päivä ja sen kruunasi Draken uusi levy, ra-kas-tan.

Don’t Matter To Me – Drake

Ihanaa viikonloppua!

XXXX

E