3 vuotta & 100 ideaa

Julkaistessani edellisen postaukseni ilmoitti WordPress juhlallisesti että se on 100. kirjoittamani artikkeli.

Aloitin kirjoittamisen tammikuussa 2016 kun elämä oli taas järissyt kovalla kädellä, ja jälkikäteen ajateltuna se on ollut pelastukseni. Olen ollut aikaisemmassa elämässäni huono puhumaan tunteistani ja jos en olisi löytänyt tätä terapiamuotoa kirjoittaa ajatukset puhtaaksi, olisin aika varmasti ainakin vähän huonommassa jamassa tänä päivänä, asiat patoutuneena ruuhkaksi asti sisälläni.

Välillä kauhistuttaa kuinka avoimesti asioitani jaan, mutta onnekseni olen saanut pelkkää hyvää palautetta, vertaistukea ja kiitoksia, eikä kukaan ole heittänyt heikkouksiani päälleni satuttamistarkoituksessa. Tuo suurempi blogiskene on välillä aika hurja, tai lähinnä ihmisten käytös kommenttikentissä ja instagram-kuvien alla. En tosiaankaan ole niin kovis että pärjäisin sen kanssa. Enkä muuten edes halua joutua pärjäämään, mielelläni pidän pahan maailman ja ilkeät ihmiset oman onnellisen maailmani ulkopuolella.

Itseäni suojellaksi olen myös halunnut pitää blogini pienenä, enkä ainakaan vielä ole liittynyt suuremman portaalin alle tavoittamaan suurempia lukijamääriä. Mietin asiaa usein, mutta ainakin vielä tämä tyyli ja tahti palvelee omia tarpeitani parhaiten. Voin jakaa syvemmät oivallukseni sekä myös kevyemmät vinkkini ystävällisessä ja kannustavassa ympäristössä, ja tuntuu että ne menevät juuri oikeisiin osoitteisiin.

Kirjoitan sillon kun on asiaa, nautin siitä että saan leikkiä kuvien kanssa ja kokeilla toimivia kuvausideoita (joskus ei kyllä hyvät ideat päässä toimi ollenkaan yhtä hyvin kamerassa), järjestellä sanamuotoja ja etsiä synonyymejä. Olen aina ollut tarkka kielen kanssa ja oikeinkirjoitus on itselleni tärkeää. Tiedän kyllä omat vajavaisuuteni. Kuvani toistavat välillä itseään ideoiden ja kaluston puutteessa, enkä koskaan pysty kilpailemaan ammattibloggareiden kuvauskaluston ja omien kuvaajien kanssa (vaikka minulla sattuukin nykyään onneksi asumaan yksi lahjakas kuvaaja saman katon alla). Lahjakkaampia kirjoittajiakin löytyy vaikka millä mitalla, välillä hutaisen tekstini kiireessä liikaa miettimättä kun haluan vaan asiani mahdollisimman nopeasti ulos. Teen tätä kehittyäkseni, koskaan ei voi olla liian hyvä enkä koe olevani vielä lähelläkään tosi hyvää.

Mutta kolme vuotta ja sata ideaa, näistä luvuista olen aika ylpeä. Luulen että olen toteuttanut kaikki ideat jotka mieleen juolahtaa, en juurikaan sensuroi. Kaikkein itselleni herkimmät aiheet jätän pois ja yleensä kirjoitan esteistä vasta kun niistä on selvitty.

Tähän loppuun tuntuu sopivalta linkata viisi luetuimpaa postaustani, en ole ihan varma korreloituvatko ne suosituimpien kanssa, itse katson että suosituimpia ovat ne jotka keräävät linkatessani Facebookiin eniten likejä ja kommentteja. Kosmetiikka-aiheet keräävät yleensä paljon kiitoksia ja kysymyksiä, mutta ajatuskirjoitukset ovat ehdottomasti pidetyimpiä. Luetuin on muuten vieläkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni, ja tuon introverttijutun oli joku linkannut jonnekin introverttien keskustelupastalle (alkoi yhtäkkiä blogin trafiikki nousemaan 🙂 ).Vanhoja postauksia en lue koskaan jälkikäteen, olen niin itsekriittinen että poistaisin varmaan kaikki jos niitä lukisin uudestaan, nytkin katsoin vaan statistiikasta numerot enkä edes avannut näitä.

Top 5

Fresh start

Havaintoja introvertin maailmasta

Got it from my Mama

Living my best life

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Ihanaa kun just sä luet tätä blogia, kiitos! Mä olen saanut niin paljon. Hyviä keskusteluja, uusia ystäviä ja alkanut uskoa omiin kykyihin vaikka aloitin ihan nollasta.

Oikein aurinkoista loppuviikkoa, kiva kun olet täällä!

XXX

Tätä tunnetta en halua unohtaa

Olen jo pidempään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, ja nyt laitan sormet ristiin että saan kirjoitettua ne auki oikein.

Tällä hetkellä tunnen olevani hyvin onnekas. Sanoinkin ääneen lauantai-illan sushi-treffeillä ystävilleni, että vihdoin tuntuu että olen oma itseni, seitsemän vuoden hapuilun jälkeen. On turvallinen olo, jalat maassa ja uskallan suunnitella tulevaa. Nyt jälkikäteen vasta ymmärrän mitä suuret menetykset tekevät perusturvallisuudentunteelle. En sano että ole ollut onneton kaikki nämä vuodet, mutta nyt huomaan että olo on ollut enemmän tai vähemmän turvaton.

Meillä oli huono tuuri, isot asiat tapahtuivat liian lähekkäin toisiaan enkä ehtinyt päästä siinä välissä kunnolla pystyyn, osittain siitä syystä että tapahtumat olivat uusia asioita joita en osannut käsitellä. Totuushan on, että myrskyjä tässä elämässä tulee varmasti vielä olemaan, mutta nyt uskallan toivoa myös niitä iloisia onnen pyörteitä aallonpohjien vastapainoksi. Luotan siihen että universumi tasapainottaa vaa’an.

Se mitä olen miettinyt, ja mikä on vaikea muotoilla oikein, on ajatus siitä kuinka onnekas olen että kaikkien elämän käänteiden jälkeen minusta on tullut ihminen joka ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Onni ei siis ole ne asiat mitkä tapahtuivat, vaan se että koska ne tapahtuivat tuli minusta tämä henkilö kuka nyt olen.

Processed with VSCO with 7 preset

Kun herään aikaisin aamulla uuteen työpäivään, osaan olla kiitollinen siitä että minulla on ihana työpaikka mihin herätä. Vaikka joinain aamuina lämpimät lakanat houkuttelisivat huomattavasti enemmän kun ulkona vihmova lumimyrsky, en vaihtaisi väsyneitä arkiaamuja silti mihinkään. Vietin suuren osan viime vuodesta vapaaherrattarena ja vaikka joutilaat päivät ovat silloin tällöin luksusta, en kaipaa sitä aikaa yhtään. Sängystä ylös päästyäni olen onnellinen keittäessäni aamukahvit kahdelle, kun keitin niitä vuosia vain itselleni. Nipistän itseäni vieläkin välillä jotta uskoisin miten asiat loksahtivat, kuinka onnekas olen siitä että vierelläni on toinen. Se kelle voin kertoa ihan kaiken juuri sillä hetkellä kun asia mieleen juolahtaa, joka haastaa mielipiteitäni, antaa uutta näkökulmaa kaavoihini, pitää kiinni iltaisin ja halasi kun purskahdin aamulla spontaaniin itkuun kuullessani suru-uutisia Nykäsestä.

En voisi enää koskaan pitää itsestäänselvyytenä ystäviäni, jotka auttoivat minut läpi erilaisten mutkien, ja jotka ovat rinnallani yhä kaiken jälkeen. Enkä sitä että niitä uusia ihmisiä näyttää tippuvan syliini jatkuvasti lisää!

Arvostan aikoja kun kaikki läheiseni ovat terveitä enkä joudu kulkemaan päiviä läpi huolimöykky vatsassani. En pidä itsestäänselvyytenä ihanaa ja hauskaa perhettäni, veljiäni, siskoani ja setiäni joissa näen pilkahduksen isääni ja tätiäni jossa näen äitini vielä selvästi. Olen niin iloinen että ympärilläni on ihmisiä joissa vanhempani vielä elävät, mukaanlukien heidän kaikki ystävänsä jotka tunsivat heidät, jotka kantavat tietoa siitä kuinka erityisen hyvien tyyppien jälkeläinen olen.

Kaiken hyvä tuurin lisäksi saan nyt kuulua myös poikaystäväni mahtavaan perheeseen. Sen vastapainoksi että elinpiiri jossain vaiheessa kutistui, on se nyt taas lähtenyt kasvuun tämän ison ja tiiviin perheen myötä. On luotto siihen että elämä jatkuu ja kasvaa, mutta tiedän että se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys. Olen onnekas ja lähetän kiitokseni jonnekin, sille jollekin, joka laittoi asiat järjestymään.

Ja miksi tämän kirjoitin? Jotta ehkä ei tarvitsisi käydä mitään mullistavaa muistaakseen olla kiitollinen siitä mitä on. Ja kuinka paljon rikkaampaa elämä on sen jälkeen kun ymmärtää että mikään sinulla oleva ei ole automaattisesti sinun, ja voit menettää sen milloin vain. Nämä asiat joista olen kiitollinen käyvät mielessäni joka ikinen päivä, toivon että sitä päivää ei tule kun alan pitämään kaikkea tätä normaalina ja tavallisena.

XXX

Living my best life

Processed with VSCO with hb1 preset

Miltä se tuntuu kun elämä keikahtaa monen vuoden jälkeen yhtäkkiä päälaelleen niin, että herää joka aamu onnellisena jonkun vierestä uuteen päivään, kalenteri täyttyy tuplasti menoista entiseen verrattuna ja mikään pieni murhe ei tunnu hetkauttavan juuri ollenkaan koska on vaan niin hyvä ja tasainen olo kokoajan?

No siltä että joutuu vähän nipistämään itseään välillä, koittaa ymmärtää miten tässä näin kävi. Miten kävikin näin hyvin. Voin ihan rehellisesti sanoa että elän nyt ehkä koko elämäni onnellisinta aikaa, ainakin sen elämän jonka vielä muistan.

Processed with VSCO with hb2 preset

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen ollut pitkään sinkku, ja opin  tulemaan erinomaisesti toimeen itsenäisesti. Kävin läpi kovia aikoja kun näinä vuosina menetin molemmat vanhempani, toki myös tukiverkosto oli olemassa, mutta nyt sen vasta ymmärrä kuinka paljon helpompaa elämä on kun on joku oma ihminen kehen tukeutua. Olen kiitollinen siitä että opin elämään yksin, en tiedä mikä muu olisi samalla tavalla voinut vahvistaa ja kasvattaa persoonaani yhtä kovasti. En voi missään nimessä sanoa että olen ennen ollut onneton, mutta nyt vain olen ihan helkkarin onnellinen ja kontrasti entiseen elämään on todella suuri.

Asioiden piti mennä juuri näin, olen vanhempi ja kypsempi, näen paremmin ison kuvan ja osaan todella arvostaa mitä nyt on. Kaikki mitä sain tuntuu vain suurelta ekstralta ja plussalta, ennen elämä ei ollut huonoa, nyt se on vain erityisen hyvää.

Joudun jollain tavalla myös rakentamaan omaa identiteettiäni uudestaan, olen niin pitkään tottunut elämään tietynlaista elämää. Mutta mitä nyt olen tutkinut tätä uutta Elinaa, tuntuu ensivaikutelma aika kivalta. Olen tasaisempi, iloisempi ja huomaavaisempi kun energiaa on vapautunut liikaa asioiden miettimiseltä ja murehtimiselta oikeaan elämään. Hirveän vähän ehtii ja jaksaa enää murehtia turhia, eikä murehdittavaa enää yhtäkkiä oikeastaan olekaan. Uuden elämän Elina on myös paljon armollisempi itselleen, kelpaan hyvin myös näin, hyvin epätäydellisenä.

Processed with VSCO with hb1 preset

Sen verran sisäinen analysoijani vielä on voimissaan että olen tätä uutta vaihetta halunnut miettiä ja nyt purkaa vähän ajatuksia tekstiksikin. Sinkkuihmisille aina hoetaan että jonain päivänä se onni tulee kohdalle, sillon kun vähiten sitä odotat. Voitte kuvitella kuinka monesti itse olen sen saanut kuulla. Ja nyt voin ensimmäistä kertaa sanoa että kuulkaa, totta se on. Vaikka toivoin, en silti ihan uskonut että puun takaa voi tulla todella hyviä asioita. Mutta niitä tulee!

Processed with VSCO with f1 preset

Ihanaa aurinkoista viikkoa, toivotaan että kaikki lehdet ei putoa puista vielä ihan huomenna!

XXXX

 

Pääsiäisen parhaat

3 x aurinkokäppäily ympäri ihanaa kevät-Helsinkiä

1 x käppäilyistä suuntasi Verkkokauppaan ja sain sieltä taas erinomaista palvelua kameran akkuostoksilla.

2 x skumppalasi ja parintunnin istuskelu Altaan terassilla auringon lämmössä, parasta!

1/2 x Scampi pizza + 1 x punaviinilasi + 2 x olut tunnelmallisessa Tenhossa parhaassa seurassa ilman kiirettä minnekkään.

1 x uusi koukutussarja Netflixistä (The Killing!) p a r a s t a maailmassa on löytää pyhiksi hyvää katsottavaa neljän kauden verran.

1 x täydellinen sohvamaja, viitaten edelliseen. Hankin uuden sohvan alkuvuodesta, ja Hakolan Lazy on kyllä lunastanut odotukset.

1 x lainakoti Kumpulassa, lapsuudenkotini on rempattu maailman kauneimmaksi ja onnekas minä sai sinne avaimen kun asukkaat hiihtivät Lapissa. Taidan muuten kuvailla yksityiskohtia siitä lisää tänne jos saan vaan luvan, niin hienoja juttuja sieltä löytyy.

8 x kahvikuppi maitovaahdolla, hankin Clasulta 7 euron maitovaahdottimen ja elämäni on ollut siitä asti taas pikkuisen parempaa.

1 x ilo ja jännitys tulevaisuudesta, nyt on perhosia vatsassa, toivotaan että tämä homma natsaa!

1 x keltainen tulppaanikimppu joka piristää kotia järjettömän paljon.

100 x pieni suklaamuna. Päätin että jos nuo S-marketin suklaamunat ovat syy miksi minusta tulee lihava, it’s worth it. Niin hyviä ne oli!

10 x katsottu Draken God’s Plan -video. Rakastan Drakea ylikaiken, ja tämä video saa takuuvarmasti ison hymyn naamalle. Hyviä asioita tapahtuu onneksi myös!

Parastahan tässä on että tätä kirjoittaessa pääsiäinen ei ole vieläkään ohi! Lumimyrskymaanantain suunnitelmissa on käydä vielä saunomassa ja avannossa.

Ihanaa viimeistä pyhäpäivää, toivottavasti kaikilla on ollut reeeento miniloma.

XXXXX

Age ain’t nothing but a number

Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon ikää. Sitä fyysistä numeroa, miten sillä ei ole usein mitään tekemistä ihmisen henkisen iän kanssa. Sitä kuinka paljon se numero rajoittaa, tai ainakin yrittää rajoittaa, vain siksi että yhteiskunnalla (paremman sanan puutteessa) on tiettyihin ikiin liittyviä odotuksia. Ihmisen elinikä kasvaa koko ajan. 150 vuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt, tiesittekö sitä?

Olen 39-vuotias lapseton yksin asuva nainen. En keksi mitään muuta ryhmää äkkiseltään kehen kohdistettaisiin enemmän painetta olla tietyssä tilanteessa elämässä, ja voitte uskoa kuinka paljon se paine saattaa vaikuttaa omaan henkiseen hyvinvointiin, vaikka sitä kaikin keinoin koittaisi järjellä estää. Omalla kohdalla kriiseilyt on vielä jääneet suhteellisen vähälle, tuntuu että monelle muulle on enemmän ongelmallista mitä elämässäni teen kun itselleni. Tietenkin mielipiteet pääsevät joskus vaikuttamaan, jokin huolimaton kommentti siellä täällä, mutta jos jotain on sään lisäksi aivan turha murehtia, on se ikä.

Processed with VSCO with a7 preset Processed with VSCO with a7 preset

En ajatuksella yritä näyttää nuoremmalta kun olen, enkä edes tiedä miltä muu maailma tahtoisi minun näyttävän tässä iässä. Tyyliäni kuvaa helppous, mukavuus, yksinkertaisuus ja raikkaus, sillä on varmasti osuutensa siihen että usein uudet ihmiset yllättyvät numerostani. Kiitos myös parhaaseen geenipankkiin pilvien päälle!

Naisena tiedostan että joissakin asioissa minulla on erääntymispäivä, mikä muuten on aivan järjettömän epäreilua! Miehet porskuttavat menemään ilman että pitäisi miettiä fyysisiä ominaisuuksia ja niiden eräpäiviä. Luotan kuitenkin että maailmankaikkeus hoitaa ja saan kaiken mitä haluankin tämän elämän aikana. Ehkä olen sitten se 150-vuotiaaksi eläjä.

Olen maailman huonoin arvaamaan muiden ihmisten ikiä, tunnen itseni nuoremmaksi kun olen, ja siksi varmaan useat nuoremmat tuntuvat itseäni vanhemmilta. Olen tavannut 25-vuotiaita jotka ovat jossain osa-alueissa huomattavasti kypsempiä kun minä, ikä ei mielestäni liity siihen mitenkään. Kypsyyden eri alueet muodostuvat muun muassa kasvatuksesta, koulutuksesta ja siitä kuinka paljon näkee muuta maailmaa. Joku muu saattaa olla hyvin päämäärätietoinen perheen perustamisessa tai urassaan, ja toiset katselevat mitä eteen tupsahtaa. Minä katselen. Elän tunteella ja haahuilen.

Missä ikä numerona ehkä eniten näkyy on kokemus. Ja uskallanko sanoa viisaus. Elämässäni on jo ehtinyt tapahtua niin paljon että en enää katsele asioita mustavalkoisesti, en ole ehdoton ja ymmärrän kanssaeläjiä paremmin. Sitä ymmärrystä ei voi saada muuta kun elämällä ja kerryttämällä numeroitaan. Rakastan saada neuvoja ja viisaita sanoja itseäni vanhemmilta ihmisiltä, kokemuksesta kertyy se paras viisaus.

Processed with VSCO with hb2 preset

Kuvat valitsin tähän sillä perusteella että tässä on 39-vuotias minä tänään. VSCO-filtterillä ja imartelevalla edestä tulevalla luonnon valolla kylläkin, mutta kuitenkin omassa elementissäni.

Reipasta loppuviikkoa!

Masta Ace & Edo G – Little Young

E

Pelkojen yli ja kohti ääretöntä

Processed with VSCO with f2 preset

Olen tällä hetkellä nätisti sanottuna töiden välissä. Ja vaikka nautinkin tämänhetkisestä tilanteestani jossa kaikki on auki ja voin itse määrittää seuraavan siirtoni, suurin pelkoni oli reissusta palatessani oli miten saan arkipäivät täytettyä kun normaali  päivätyöläisen rytmi puuttuu. Olen huono vain olemaan, ja vaikka nautinkin laiskottelusta ja Netflixin katsomisesta suunnattomasti, on sillekin oma aikansa ja paikkansa. Aivoni tarvitsevat ärsykkeitä ja mielekästä tekemistä jotta en vaivu masentelemaan ja apatiaan.

Aika nopeasti kekkasin että on ihan omasta aktiivisuudesta ja energiasta kiinni miten paljon tekemisiä päiviin löytyy. Olen loman jäljiltä niin energinen ja levännyt, että paikalleen jääminen ei vain ollut vaihtoehto. Kerroin halustani tehdä mitä vaan avoimesti, ja pian alkoikin tippua ehdotuksia ja tarjouksia pikkuhommista. Ja olen tarttunut niihin epäröimättä. Päätin ryhtyä opiskelemaan lisää ystäväni innostamana, nyt kerrankin siihen on oikeasti aikaa eikä mitään tekosyitä löydy. Otan tilanteesta kaiken hyödyn irti ja käännän pelon omaksi voitokseni. Tällä viikolla on ollut niin kiire että syöminenkin on unohtunut, ja sitä ei tapahdu kuuna päivänä!

Suurin paha pelossa on siis pelon tunne itse. Oma huono tapani on murehtia asioita etukäteen, energiaa on mennyt hurjasti tämän elämän aikana asioiden murehtimiseen jotka eivät koskaan tapahtuneet. Ja jos tapahtuivatkin, niin aina ihan eri tavalla kun oli päässään valmistautunut ne kohtaamaan.

Jotain outoa tuolla reissussa kyllä tapahtui, ruuvi löystyi päästä ja pipo löyseni. On stressitön olo ja tuntuu vihdoin siltä että se mihin suuntaan elämä tästä vie on ihan omissa käsissä. 

Fred

Ihanaa viikonloppua! Täältä lisää reissukuvia ja lukemista.

Animals – Jori Sjöroos

XXX

E

Mulla ei oo kaikkee

Ihmismieli on valitettavasti sellainen, että se usein etsii joka tilanteessa korjattavaa. Aina sitä alitajunnassa miettii mikä voisi olla paremmin.

Olen tänä kesänä miettinyt paljon sitä mikä riittää. Kun kaikki on niin hyvin juuri nyt, ainakin omalla mittakaavalla. Tulevaisuus on täysin auki, mutta sekin tuntuu tällä hetkellä ainoastaan hyvältä ja virkistävältä, on energiaa alkaa seikkailemaan uusien juttujen parissa.

Jos lähdetään siitä mitä tällä hetkellä on. On ihana koti, on työ, on terveys, on erityisen hyviä ja viisaita ystäviä ja perheenjäseniä ympärillä, talousasiat on kunnossa, tulevaisuus näyttää valoisalta ja mikään ei juuri tänään harmita. Mikä tästä sitten puuttuu? Tai lähinnä mitä puuttuu ja mitä vielä toivoisin olevan? Parisuhde. Koira. Oma perhe. Vähän vähemmän sitä omaa aikaa. Koen jopa huonoa omaatuntoa siitä että toivon vielä enemmän. Vaikka pitääkin toivoa, ilman sitä ei mitään saa.

Lähinnä ajatusrattaitani on pyörittänyt se, että voisinko olla tyytyväinen näin. Jos käy niin että en sitä oikeaa ajoitusta oikean ihmisen kanssa koskaan löydä. Riittäisikö olla vaan ystävä, sisko ja se hauska täti jolla on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä lystää. Kun on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta. Kuka sen päättää mikä on kellekkin riittävää? Ja onko sille jotain rajaa?

Tiedostan kyllä että olen siitä onnellisessa asemassa että kaikki on vielä mahdollista. Vielä voi unelmoida ja uskoa siihen että ne kaikkein parhaimmat päivät ovat vielä edessä. Ja tiedän että ne ovat. Itse muistan onneksi sen vielä vahvasti että jokainen päivä on lahja, täällä oleminen ei ole itsestäänselvyys. Osaan olla onnellinen pienestä. Siksi saattaa olla että loppupeleissä se riittäisi, tämä mitä minulla on nyt, ilman sitä kaikkea mistä välillä unelmoi. Koska nyt jo on niin paljon enemmän mitä monella muulla.

Beyoncé – Hold Up

XXX

E