Age ain’t nothing but a number

Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon ikää. Sitä fyysistä numeroa, miten sillä ei ole usein mitään tekemistä ihmisen henkisen iän kanssa. Sitä kuinka paljon se numero rajoittaa, tai ainakin yrittää rajoittaa, vain siksi että yhteiskunnalla (paremman sanan puutteessa) on tiettyihin ikiin liittyviä odotuksia. Ihmisen elinikä kasvaa koko ajan. 150 vuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt, tiesittekö sitä?

Olen 39-vuotias lapseton yksin asuva nainen. En keksi mitään muuta ryhmää äkkiseltään kehen kohdistettaisiin enemmän painetta olla tietyssä tilanteessa elämässä, ja voitte uskoa kuinka paljon se paine saattaa vaikuttaa omaan henkiseen hyvinvointiin, vaikka sitä kaikin keinoin koittaisi järjellä estää. Omalla kohdalla kriiseilyt on vielä jääneet suhteellisen vähälle, tuntuu että monelle muulle on enemmän ongelmallista mitä elämässäni teen kun itselleni. Tietenkin mielipiteet pääsevät joskus vaikuttamaan, jokin huolimaton kommentti siellä täällä, mutta jos jotain on sään lisäksi aivan turha murehtia, on se ikä.

Processed with VSCO with a7 preset Processed with VSCO with a7 preset

En ajatuksella yritä näyttää nuoremmalta kun olen, enkä edes tiedä miltä muu maailma tahtoisi minun näyttävän tässä iässä. Tyyliäni kuvaa helppous, mukavuus, yksinkertaisuus ja raikkaus, sillä on varmasti osuutensa siihen että usein uudet ihmiset yllättyvät numerostani. Kiitos myös parhaaseen geenipankkiin pilvien päälle!

Naisena tiedostan että joissakin asioissa minulla on erääntymispäivä, mikä muuten on aivan järjettömän epäreilua! Miehet porskuttavat menemään ilman että pitäisi miettiä fyysisiä ominaisuuksia ja niiden eräpäiviä. Luotan kuitenkin että maailmankaikkeus hoitaa ja saan kaiken mitä haluankin tämän elämän aikana. Ehkä olen sitten se 150-vuotiaaksi eläjä.

Olen maailman huonoin arvaamaan muiden ihmisten ikiä, tunnen itseni nuoremmaksi kun olen, ja siksi varmaan useat nuoremmat tuntuvat itseäni vanhemmilta. Olen tavannut 25-vuotiaita jotka ovat jossain osa-alueissa huomattavasti kypsempiä kun minä, ikä ei mielestäni liity siihen mitenkään. Kypsyyden eri alueet muodostuvat muun muassa kasvatuksesta, koulutuksesta ja siitä kuinka paljon näkee muuta maailmaa. Joku muu saattaa olla hyvin päämäärätietoinen perheen perustamisessa tai urassaan, ja toiset katselevat mitä eteen tupsahtaa. Minä katselen. Elän tunteella ja haahuilen.

Missä ikä numerona ehkä eniten näkyy on kokemus. Ja uskallanko sanoa viisaus. Elämässäni on jo ehtinyt tapahtua niin paljon että en enää katsele asioita mustavalkoisesti, en ole ehdoton ja ymmärrän kanssaeläjiä paremmin. Sitä ymmärrystä ei voi saada muuta kun elämällä ja kerryttämällä numeroitaan. Rakastan saada neuvoja ja viisaita sanoja itseäni vanhemmilta ihmisiltä, kokemuksesta kertyy se paras viisaus.

Processed with VSCO with hb2 preset

Kuvat valitsin tähän sillä perusteella että tässä on 39-vuotias minä tänään. VSCO-filtterillä ja imartelevalla edestä tulevalla luonnon valolla kylläkin, mutta kuitenkin omassa elementissäni.

Reipasta loppuviikkoa!

Masta Ace & Edo G – Little Young

E

Pelkojen yli ja kohti ääretöntä

Olen tällä hetkellä nätisti sanottuna töiden välissä. Ja vaikka nautinkin tämänhetkisestä tilanteestani jossa kaikki on auki ja voin itse määrittää seuraavan siirtoni, suurin pelkoni oli reissusta palatessani oli miten saan arkipäivät täytettyä kun normaali  päivätyöläisen rytmi puuttuu. Olen huono vain olemaan, ja vaikka nautinkin laiskottelusta ja Netflixin katsomisesta suunnattomasti, on sillekin oma aikansa ja paikkansa. Aivoni tarvitsevat ärsykkeitä ja mielekästä tekemistä jotta en vaivu masentelemaan ja apatiaan.

Aika nopeasti kekkasin että on ihan omasta aktiivisuudesta ja energiasta kiinni miten paljon tekemisiä päiviin löytyy. Olen loman jäljiltä niin energinen ja levännyt, että paikalleen jääminen ei vain ollut vaihtoehto. Kerroin halustani tehdä mitä vaan avoimesti, ja pian alkoikin tippua ehdotuksia ja tarjouksia pikkuhommista. Ja olen tarttunut niihin epäröimättä. Päätin ryhtyä opiskelemaan lisää ystäväni innostamana, nyt kerrankin siihen on oikeasti aikaa eikä mitään tekosyitä löydy. Otan tilanteesta kaiken hyödyn irti ja käännän pelon omaksi voitokseni. Tällä viikolla on ollut niin kiire että syöminenkin on unohtunut, ja sitä ei tapahdu kuuna päivänä!

Suurin paha pelossa on siis pelon tunne itse. Oma huono tapani on murehtia asioita etukäteen, energiaa on mennyt hurjasti tämän elämän aikana asioiden murehtimiseen jotka eivät koskaan tapahtuneet. Ja jos tapahtuivatkin, niin aina ihan eri tavalla kun oli päässään valmistautunut ne kohtaamaan.

Jotain outoa tuolla reissussa kyllä tapahtui, ruuvi löystyi päästä ja pipo löyseni. On stressitön olo ja tuntuu vihdoin siltä että se mihin suuntaan elämä tästä vie on ihan omissa käsissä. 

Fred

Ihanaa viikonloppua! Täältä lisää reissukuvia ja lukemista.

Animals – Jori Sjöroos

XXX

E

Mulla ei oo kaikkee

Ihmismieli on valitettavasti sellainen, että se usein etsii joka tilanteessa korjattavaa. Aina sitä alitajunnassa miettii mikä voisi olla paremmin.

Olen tänä kesänä miettinyt paljon sitä mikä riittää. Kun kaikki on niin hyvin juuri nyt, ainakin omalla mittakaavalla. Tulevaisuus on täysin auki, mutta sekin tuntuu tällä hetkellä ainoastaan hyvältä ja virkistävältä, on energiaa alkaa seikkailemaan uusien juttujen parissa.

Jos lähdetään siitä mitä tällä hetkellä on. On ihana koti, on työ, on terveys, on erityisen hyviä ja viisaita ystäviä ja perheenjäseniä ympärillä, talousasiat on kunnossa, tulevaisuus näyttää valoisalta ja mikään ei juuri tänään harmita. Mikä tästä sitten puuttuu? Tai lähinnä mitä puuttuu ja mitä vielä toivoisin olevan? Parisuhde. Koira. Oma perhe. Vähän vähemmän sitä omaa aikaa. Koen jopa huonoa omaatuntoa siitä että toivon vielä enemmän. Vaikka pitääkin toivoa, ilman sitä ei mitään saa.

Lähinnä ajatusrattaitani on pyörittänyt se, että voisinko olla tyytyväinen näin. Jos käy niin että en sitä oikeaa ajoitusta oikean ihmisen kanssa koskaan löydä. Riittäisikö olla vaan ystävä, sisko ja se hauska täti jolla on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä lystää. Kun on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta. Kuka sen päättää mikä on kellekkin riittävää? Ja onko sille jotain rajaa?

Tiedostan kyllä että olen siitä onnellisessa asemassa että kaikki on vielä mahdollista. Vielä voi unelmoida ja uskoa siihen että ne kaikkein parhaimmat päivät ovat vielä edessä. Ja tiedän että ne ovat. Itse muistan onneksi sen vielä vahvasti että jokainen päivä on lahja, täällä oleminen ei ole itsestäänselvyys. Osaan olla onnellinen pienestä. Siksi saattaa olla että loppupeleissä se riittäisi, tämä mitä minulla on nyt, ilman sitä kaikkea mistä välillä unelmoi. Koska nyt jo on niin paljon enemmän mitä monella muulla.

Beyoncé – Hold Up

XXX

E

Be kind

Processed with VSCO with a1 preset

Olen taas tässä miettinyt… Ja koin jälleen kerran jonkinlaisen valaistumisen. En tiedä johtuuko ajatuksen kirkkaus terveellisestä tammikuusta; olen tammikuun aikana urheillut enemmän kun pitkiin aikoihin, syönyt porkkanaa, parsakaalia ja mehiläisen siitepölyä (I swear!), jättänyt alkoholit juomatta, vai uudesta vapautuneesta energiasta; tyhjensin viimein kaikki turhat tavarat ja vaatteet kaapeista ja laatikoista ja koti tuntuu taas puhtaalta ja uudelta. Ja voin paremmin kun koskaan. Ajatus siis juoksee.

Tajusin yhtäkkiä kuinka paljon päivittäin syyllistän itseäni kaikesta turhasta. Olen itseasiassa itseni pahin vihollinen, en ikinä olisi näin rankka ketään läheistäni kohtaan. Ja uskon että en ole tässä veneessä yksin. Tuntuu että olen stressannut koko elämäni ja verrannut tekemisiäni muihin ja mikään mitä teen ei ole tarpeeksi hyvä. Itselleni! Kukaan muu ei minulta vaadi näitä asioita, ainoastaan minä itse.

Tämä oli se lamppu joka syttyi. Muille on ihan sama käynkö tarpeeksi lumilautailemassa, rakastanko liian pitkään, ihastunko liian huonosti, siivoanko tarpeeksi usein, otanko liikaa kuvia / liian vähän kuvia, onko minulla mitään järkevää asiaa tänne blogiin, olenko siinä vaiheessa elämässä missä tässä iässä pitäisi olla, tuhlaanko liikaa rahaa kauneusjuttuihin, nukunko liikaa / liian vähän, itkenkö liian herkästi, näenkö kavereita tarpeeksi, kerronko liian avoimesti asioita tuntemattomille. Ja ajattelenko liikaa. 😉

Päätin antaa itselleni anteeksi. Kaiken. Ja hyväksyä itseni tällaisena kun olen aivan täysin. Jos en teoillani tuota pahaa mieltä kellekään toiselle on aivan ok olla juuri tällainen.

Tästä haluaisin muistuttaa kaikkia, itsestä huolta pitäminen on myös muuta kun omaa aikaa, hierontoja ja hoitoja. Itselle täytyy olla paljon kiltimpi. Ihan itse määrität sen riman mikä pitää ylittää. Ja minkä alta saa luvan kanssa joskus ryömiä.

Processed with VSCO with a1 preset

Processed with VSCO with a1 preset

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mulla on tunne että tästä vuodesta tulee maailmankaikkeuden paras.

The Weeknd – I Feel It Coming

XXX

E